Lap­se­na muis­tan, kuin­ka las­ki­ai­se­na läh­det­tiin usein pulk­ka­mä­keen. Vauh­dik­kai­ta las­ku­ja suo­ri­tet­tiin lu­kui­sia. Mä­keä jak­soi ki­vu­ta ylös ker­ta toi­sen­sa jäl­keen, kun koh­ta sai taas tun­tea vauh­din hur­man ja vii­man kas­voil­la. Tänä tal­ve­na on­kin jäl­leen hyvä mah­dol­li­suus käy­dä pulk­ka­mä­es­sä, sil­lä Ju­ma­la on suo­nut meil­le pan­de­mi­an kes­kel­le upe­at tal­vi­set olo­suh­teet.

Sa­to­ja las­ku­ja myö­hem­min, vart­tu­es­sa­ni ja iän kart­tu­es­sa ym­mär­sin, et­tä las­ki­ai­seen liit­tyy myös mer­kit­tä­vä kris­til­li­nen sa­no­ma. Las­ki­ais­sun­nun­tain nimi tu­lee mah­dol­li­ses­ti sii­tä, et­tä las­ki­ai­se­na ”las­keu­du­taan” paas­toon. Val­mis­tau­dum­me tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­ka­vaan 40 päi­vää kes­tä­vään paas­to­nai­kaan.

Kat­sel­les­sa­ni ulos ik­ku­nas­ta hil­jais­ta tal­vis­ta mai­se­maa, huo­maan poh­ti­va­ni: ku­ten ai­ka on eri­no­mai­nen tal­vi­sil­le har­ras­tuk­sil­le, on se eri­no­mai­nen myös hil­jen­ty­mi­seen Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä.

Paas­ton ai­ka­na mei­tä kut­su­taan tut­ki­maan Ju­ma­lan py­hyyt­tä ja rak­kaut­ta, joka nä­kyy Kris­tuk­sen kär­si­myk­ses­sä ja kuo­le­mas­sa. Ajan viet­tä­mi­nen Her­ran edes­sä on to­del­lis­ta laa­tu­ai­kaa ja sii­hen liit­tyy sa­lai­suus: se voi teh­dä ki­pe­ää, kos­ka jou­dum­me koh­taa­maan syn­ti­syy­tem­me. Mut­ta sa­mal­la se on hoi­ta­vaa, sil­lä Ju­ma­lan ar­mo saa kir­kas­tua meil­le sy­väl­li­sem­min.

Paas­to­kau­si voi ol­la meil­le ih­meel­li­sen vir­kis­tä­vää ai­kaa, jos vain an­nam­me Ju­ma­lan teh­dä työ­tään sy­dä­mis­säm­me. Hän ha­lu­aa kas­vat­taa mei­tä omi­na lap­si­naan. Opim­me yhä enem­män tur­vau­tu­maan Kris­tuk­seen ja heit­tä­mään taak­kam­me hä­nen kan­net­ta­vak­seen. Saam­me op­pia ru­koi­le­maan kuin Daa­vid:

Her­ra, si­nuun minä tur­vaan. Älä mil­loin­kaan hyl­kää mi­nua. Sinä olet van­hurs­kas, pe­las­ta mi­nut! Kuu­le mi­nua, rien­nä avuk­se­ni! Ole mi­nul­le kal­lio, jon­ka suo­jaan saan pa­e­ta, vuo­ri­lin­na­ni, jo­hon mi­nut pe­las­tat. Sinä olet mi­nun kal­li­o­ni ja pa­ko­paik­ka­ni. Sinä joh­da­tat ja oh­jaat mi­nua, sil­lä sinä olet mi­nun Ju­ma­la­ni. (Ps. 31: 2–4)

Las­ki­ai­sen ai­kaan tai­dan suun­na­ta poi­kiem­me kans­sa pulk­ka­mä­keen. Mäen hui­pul­le nous­tes­sa saan aja­tel­la: mikä rie­mu on­kaan las­keu­tua vauh­dil­la paas­ton ai­kaan. Sil­lä on­ne­ni on ol­la, Her­raa lä­hel­lä.

Simi Vir­ta­nen

seu­ra­kun­ta­pas­to­ri

Par­ka­non seu­ra­kun­ta