Vaik­ka ko­ro­na jyl­lää yhä, se ei enää juu­ri­kaan saa ai­kaan sa­man­lais­ta va­ka­vaa sai­ras­tu­mis­ta kuin pan­de­mi­an al­ku­ai­ka­na muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Mo­nil­le toki rie­sak­si en­sim­mäi­sen vai­heen tar­tun­nas­ta jäi ar­kea han­ka­loit­ta­va pit­kä­kes­toi­nen jäl­ki­oi­re, niin sa­not­tu long co­vid.

Van­hem­mat vel­jek­set ko­vis­te­li­vat hän­nän huip­pua, ”pik­ku-Ee­roa liu­kas­luik­kua”, et­tä et­kö sii­tä jo mene sau­naa läm­mit­tä­mään.

Näi­nä päi­vi­nä tu­lee ku­lu­neek­si 60 vuot­ta John F. Ken­ne­dyn mur­has­ta. Hän oli Yh­dys­val­to­jen his­to­ri­an nuo­rin pre­si­dent­ti, vir­kaan va­lit­ta­es­sa vain 43-vuo­ti­as. Hän ei eh­ti­nyt kol­mea vuot­ta ol­la pre­si­dent­ti, kun hä­net am­mut­tiin Dal­la­sis­sa. Ken­ne­dy oli nel­jäs sa­la­mur­hat­tu Yh­dys­val­to­jen pre­si­dent­ti; se on kyl­lä yk­si vaa­ral­li­sim­pia am­mat­te­ja.

”Ir­to­kyn­net ki­mal­ta­vat, hie­no par­ta­ve­si tuok­suu, te­ko­rip­set räp­säh­te­le­vät”, sa­nai­li kan­sa­ne­dus­ta­ja Tee­mu Kes­ki­sar­ja (ps) muu­ta­ma viik­ko sit­ten edus­kun­nan is­tun­nos­sa in­noit­ta­ja­naan il­mei­ses­ti opis­ke­li­joi­den tu­kien leik­kaa­mi­ses­ta ai­heu­tu­nut po­le­miik­ki. Lu­kui­sil­la al­ku­soin­nuil­la ri­kas­te­tus­sa pu­heen­vuo­ros­saan his­to­ri­oit­si­ja Kes­ki­sar­ja toi esiin aja­tuk­sen­sa sii­tä, et­tei opis­ke­li­joil­la voi men­nä huo­nos­ti, kun moi­seen ylel­li­syy­teen on va­raa.

Eläm­me ää­ni­kir­jo­jen kul­ta-ai­kaa. Alal­la on jat­ku­vas­ti uu­sia toi­mi­joi­ta ja nii­tä tuot­ta­vien ta­ho­jen kes­ki­näi­nen kil­pai­lu on kii­vas­ta. Mo­net ovat in­nos­tu­neet ku­ten lap­suu­des­sa: sen si­jaan, et­tä it­se lu­ki­sim­me kir­jan, joku toi­nen voi­kin lu­kea meil­le. Mik­si näin ta­pah­tuu? Voi­si­ko se ker­toa jos­tain sy­vem­mäs­tä meis­sä te­keil­lä ole­vas­ta?

Puut ovat va­ris­ta­neet leh­ten­sä pois, va­lo­ai­ka on tun­te­ja ly­hy­em­pi, pak­sum­paa tak­kia ta­voi­tel­laan vaa­te­kaa­pin poh­jal­ta – hei, nyt on lo­ka­kuu! Se har­maa, hyi­nen ja hä­mä­rä ys­tä­väm­me, kuu­kau­sis­ta odo­te­tuin eh­kä hal­lo­wee­nin vuok­si ja vä­hi­ten odo­te­tuin eten­kin nii­den ih­mis­ten puo­les­ta, jot­ka ei­vät osaa an­taa hy­väs­te­jä ke­säl­le. Myön­nän, olen it­se­kin vä­hän sa­man­lai­nen.

Te­ko­ä­ly on ol­lut jo pi­dem­pään kes­kus­te­lus­sa, mut­ta tänä vuon­na se on ol­lut en­tis­tä enem­män myös mei­dän ”ta­val­lis­ten ih­mis­ten” yk­si suu­ri kes­kus­te­lu­nai­he. Sa­no­taan, et­tei ny­ky­ään ole työ­teh­tä­vää, jos­sa ei jol­la­kin ta­paa hyö­dyn­net­täi­si te­ko­ä­lyä. Tot­ta tai ei, var­mas­ti meil­lä työn te­ke­mi­nen ja työ­teh­tä­vät tu­le­vat muut­tu­maan.

Ha­vain­nol­lis­tan sek­su­aa­li­suut­ta met­sän avul­la. Ta­va­no­mai­sia sek­su­aa­li­suu­den haas­tei­ta. Jo­kai­nen ku­vit­teel­li­nen met­sä tar­jo­aa eri­lai­sen mah­dol­li­suu­den tar­kas­tel­la omaa elä­mää. Voit tuo­da it­se­si met­sään mu­kaan. Mi­ten si­nun met­sä­si voi?

Luo­vuin noin puo­li vuot­ta sit­ten au­tos­ta­ni, jon­ka kans­sa yh­teis­tä mat­kaa tai­toim­me seit­se­män vuot­ta. Per­hee­seem­me jäi edel­leen au­to, mut­ta olen kui­ten­kin kul­ke­nut ly­hy­et mat­ka­ni kä­vel­len. Au­toi­luun ver­rat­ta­es­sa kä­ve­lys­sä on lä­hes yk­si­no­maan hy­viä puo­lia: lii­kun­ta on ai­na hy­väk­si, rai­tis il­ma vir­kis­tää ja saat­taa­pa vä­lil­lä kuul­la myös lin­nun­lau­lua tai tuu­len hei­lut­ta­mien leh­tien hil­jais­ta ka­hi­naa.

Ylä-Sa­ta­kun­ta täyt­ti het­ki sit­ten 90 vuot­ta. Nyt on mi­nun vuo­ro­ni juh­lia, kah­des­ta syys­tä. Tämä ko­lum­ni on jär­jes­tyk­ses­sään 50:s, jon­ka Ylä-Sa­ta­kun­taan kir­joi­tan. Ja en­sim­mäi­nen, jon­ka raa­pus­tan par­ka­no­lai­se­na. Tup­la­juh­lat siis. Ja jat­kos­sa on mah­dol­lis­ta tar­kas­tel­la Par­ka­noa si­säl­tä päin.

Syys­kuus­sa tu­lee ku­lu­neek­si 115 vuot­ta sii­tä, kun au­to­ja alet­tiin val­mis­taa liu­ku­hih­nal­la. Täs­tä kii­tos Hen­ry For­dil­le ja For­din T-mal­lil­le, jos­ta liu­ku­hih­na­val­mis­tuk­sen myö­tä tuli niin edul­li­nen, et­tä yhä use­am­mal­la oli va­raa au­toon.

Luo­tet­ta­van tie­don mer­ki­tys on ko­ros­tu­nut vii­me vuo­sien poik­keus­ti­lan­teis­sa ja krii­seis­sä. Oi­kea tie­to ja sii­hen pe­rus­tu­va to­del­li­suut­ta vas­taa­va ti­lan­ne­ku­va on me­nes­ty­mi­sen edel­ly­tys sekä yk­si­löil­le, yh­tei­söil­le et­tä koko kan­sa­kun­nal­le. Il­man sitä suun­nis­te­taan su­mus­sa tai ele­tään har­ha­ku­vis­sa.

Mil­lai­sia aja­tuk­sia pai­kal­lis­leh­ti si­nus­sa he­rät­tää? Kir­joi­ta ai­hees­ta ylei­sö­no­sas­tol­le (os. toi­mit­ta­jat@yla­sa­ta­kun­ta.fi).

Ylä-Sa­ta­kun­nan aa­mu­pa­la­ve­reis­sa si­vu­sim­me tä­män täs­tä mui­ta­kin ai­hei­ta kuin seu­raa­vaan leh­teen tu­le­via jut­tu­ja. Jos­kus ide­oim­me si­tä­kin, mil­lai­nen voi­si ol­la pai­kal­lis­leh­des­tä ker­to­va ke­sä­te­at­te­ri­näy­tel­mä.

Hal­lit­se­va jää­kie­kon Suo­men mes­ta­ri Tap­pa­ra on läh­te­nyt mer­kil­li­sel­le po­lul­le. Toi­min­tan­sa jo­kai­sel­la sek­to­ril­la pit­kään muil­le eteen näyt­tä­nyt seu­ra ryh­tyi kor­jaa­maan jo­tain, mikä ei ol­lut rik­ki, mut­ta joka saat­taa jo jou­luun men­nes­sä ol­la sitä.