Par­ka­nos­sa on käyn­nis­sä mie­len­kiin­toi­set ajat, sil­lä val­taa ja­e­taan nyt uu­del­leen. Mo­nes­sa mu­ka­na ole­va, kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa ja -val­tuus­tos­sa is­tu­va Jari Sam­mat­ti on il­moit­ta­nut jät­täy­ty­vän­sä pois yh­dis­tyk­sien ve­to­vas­tuis­ta.

Luin kau­la­val­ti­mon dis­se­koi­tu­mas­ta. Kyse on val­ti­mon sei­nä­mään tu­le­vas­ta re­pe­ä­mäs­tä, joka voi joh­taa esi­mer­kik­si ve­ri­hyy­ty­män ke­hit­ty­mi­seen suo­neen ja sitä myö­ten sen tuk­keu­tu­mi­seen.

On ih­mi­siä, jot­ka pys­ty­vät paas­to­a­maan vaik­ka vuo­ro­kau­den, ei­kä hei­dän tah­tin­sa hi­das­tu pät­kää­kään saa­ti näl­kä­kiuk­ku is­ke. Syö­mi­nen saat­taa unoh­tua, kun työ tai har­ras­tus vie huo­mi­on, ja jää­kaa­pil­le men­nään eh­kä vas­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä. Sit­ten­kin syö­dään vain, kos­ka muis­te­taan edel­leen täy­sin hy­vän­tuu­li­se­na ja jak­sa­vai­se­na, et­tä oho, on­pas edel­li­ses­tä ruo­kai­lus­ta jo ai­kaa.

Mar­ras­kui­nen sy­si­pi­meä maa­nan­tai-il­ta kuu­los­taa ma­sen­ta­val­ta, ja ta­val­laan se sel­lai­nen oli­kin jut­tu­mat­kal­la koh­ti Kant­tia. Pe­ril­lä kult­tuu­ri­kes­kuk­sen ku­pees­sa oli siel­lä­kin ää­rim­mäi­sen va­lo­ton­ta. Pie­ni tih­ku­sa­de kruu­na­si kur­juu­den.

Pir­kan­maan alu­e­val­tuus­ton vii­me vii­kon maa­nan­tai­ses­sa ko­kouk­ses­sa iro­ni­al­la oli vah­va edus­tus. Ko­kous kes­ti nel­jä tun­tia. Sii­tä puo­let meni kes­kus­te­luun il­moi­tu­sa­si­ois­ta. Niis­sä val­tuu­te­tut ot­ta­vat vas­taan tie­dok­si­an­net­ta­via asi­oi­ta. He ovat siis kuun­te­luop­pi­lai­ta il­man pää­tös­val­taa.

Ota mi­nut rep­pu­sel­kään Es­sa­yahh, ja käy­tä mua vii­na­kau­pas­sah, lau­loi Jope Ruo­nan­suu vuon­na 1994. Lau­lu ei ole kum­moi­nen, mut­ta tol­ku­ton mie­li­ku­va si­ros­ta kä­ve­lyn maa­il­man­mes­ta­ris­ta kan­ta­mas­sa se­läs­sään ris­kiä kan­san­tai­tei­li­jaa tal­len­tui py­sy­väs­ti sel­käy­ti­mee­ni.

Kun­nis­sa teh­dään nyt ta­lou­sar­vi­oi­ta en­si vuo­del­le. Ylä-Sa­ta­kun­nan pi­tä­jis­tä kul­la­kin on toi­sis­taan hie­man poik­ke­a­vat ta­lous­huo­let pääl­lä. Par­ka­nos­sa ta­lou­sar­vi­o­työn rin­nal­la ete­nee vie­lä eril­li­nen ta­lou­den so­peu­tus.

Ai­van kuin oli­si is­tu­nut kul­jet­ta­jan­tut­kin­non te­o­ri­a­ko­kees­sa. Pel­ko­ker­roin oli al­ku­syk­sys­tä ai­ka kor­ke­al­la suo­rit­ta­es­sa­ni en­sim­mäis­tä tent­tiä yli vuo­si­kym­me­neen.

Lo­ka­kuu lie­nee vain har­vo­jen suo­sik­ki­kuu­kau­sia. Syys­kuun kau­nis rus­ka tait­tuu har­mau­teen. Öi­den pi­tuus ja pi­meys al­ka­vat to­del­la tun­tua. Su­mut ja pil­vet pi­men­tä­vät päi­vää en­ti­ses­tään. Sa­teet luo­vat ra­paa ja lo­kaa. Po­si­tii­vi­sia puo­lia on äk­ki­sel­tään han­ka­la kek­siä.

Hy­vät pyö­rä­tiet, pyö­räi­ly-ys­tä­väl­li­nen lii­ken­ne­verk­ko ja pyö­räi­lyyn suo­si­ol­li­ses­ti suh­tau­tu­vat päät­tä­jät. Nämä kol­me pi­tää väi­tök­ses­sään kau­pun­ki­pyö­räi­lyä tut­ki­neen Kal­le Vais­maan mu­kaan nos­taa ta­voit­teek­si, jos ha­lu­taan, et­tä Suo­mi nou­see pyö­räi­ly-ys­tä­väl­li­syy­des­sä kär­jen tun­tu­maan heti Hol­lan­nin ja Tans­kan pe­rään. (Yle 16.5.2014)

So­si­aa­li­sen me­di­an ym­pä­ril­lä on riit­tä­nyt niin sa­not­tua hy­peä koh­ta kak­si vuo­si­kym­men­tä. Ylen­mää­räi­sel­le hy­pe­tyk­sel­le on tyy­pil­lis­tä, et­tä lie­veil­mi­öi­tä koh­taan sil­mät um­mis­tu­vat. Sa­mal­la uu­tuu­den­vie­hä­tys kan­taa.

Tämä ei ole hä­täi­sen ih­mi­sen hom­maa. Tä­män to­te­sin is­tu­es­sa­ni Här­män kyl­py­län ra­vin­to­la­sa­lis­sa, kun kuun­te­lin ties mo­net­ta­ko kym­me­net­tä SM-ka­ra­o­ken ki­sa­e­si­tys­tä.

"Ylä­rin ta­lon" eli Ylä-Sa­ta­kun­nan en­ti­sen toi­mi­ta­lon ta­pah­tu­mis­ta oli­si ker­rot­ta­vis­sa lu­kui­sa mää­rä ta­ri­noi­ta. Meno oli vaik­ka­pa 1990-lu­vul­la var­sin sä­päk­kää, kun eri osas­toil­la työs­ken­te­li pa­ri­kym­men­tä hen­keä.

Hel­sin­gin Sa­no­mat (10.9.2023) on jul­kais­sut laa­jan ar­tik­ke­lin, jos­sa ker­ro­taan vii­si­kymp­pi­ses­tä Pir­kan­maal­la asu­vas­ta mie­hes­tä, joka on mah­dol­li­ses­ti vuo­sien ajan se­pit­tä­nyt taus­to­jaan, an­si­oi­taan ja mui­ta hen­ki­lö­koh­tai­sia tie­to­jaan.

Yk­si Par­ka­non par­hai­ta puo­lia on lou­nas­ra­vin­to­loi­den run­saus. Kes­kus­tas­sa tai sen vä­lit­tö­mäs­sä lä­hei­syy­des­sä nii­tä on puo­li­sen tu­si­naa. Joka vii­kon­päi­väl­le löy­tyy oman­sa, jos tyk­kää vaih­te­lus­ta. Yleen­sä päi­vän tar­jon­ta rat­kai­see, jo­ten meil­lä töis­sä tut­ki­taan ai­na ruo­ka­tun­nin lä­hes­ty­es­sä, mitä mis­sä­kin on lis­tal­la.