Moni varmaan muistaa hölmöläistarinan, jossa keskellä pimeyttä saatiin idea, joka kuului suurin piirtein näin: ”Onhan maailma valoa pullollaan! Meillä on tyhjiä säkkejä. Kannetaan pimeys pirtistä säkeillä pihalle ja valoa pihalta pirttiin”. Kaikkien mielestä hauska tarina. Tarina ei ole enää lainkaan yhtä hauska, kun siirtää toimintamallin nykyaikaan ja korvaa sanan ”valo” sanalla ”raha”. Työvälineet löytyvät, verotus toimii kantosäkkinä ja rahaa kaivetaan ihmisten ja yritysten taskuista.
Ongelma vaan on sama kuin hölmöläisilläkin. Valon määrä ei lisäänny ja lopulta sitä kantavatkin väsyvät, eikä kukaan hyödy mitään. Pahimmillaan valon kantajatkin häipyvät sinne missä on osattu rakentaa ikkuna.
Kunnan tehtävät ovat monet. Päätarkoitus on kuitenkin tiivistettynä asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja kehittäminen, joka tarkoittaa myös huolenpitoa heikommassa asemassa olevista. Siitä tuskin on kukaan eri mieltä. Mielipide-erot syntyvät siitä, miten tätä hyvinvointia luodaan ja millä se kustannetaan.
Hyvinvointi ei lisäänny ottamalla enemmän heiltä joiden hyvinvoinnin piti lisääntyä, eli verotusta kiristämällä ja määräämällä ihmiset hyvinvoiviksi. Saattoi ehkä toimia Neuvostoliitossa. Kyse ei ole siitäkään, miten hienosti rahaa siirrellään paikasta toiseen, vaan siitä miten sitä kakkua kasvatetaan, josta rahaa ja sen kautta hyvinvointia riittäisi enemmän kaikille. Pitää löytää uusia ratkaisuja tuottaa kunnan palveluita ja kehittää yritystoiminnan edellytyksiä – tai jopa yhdistää edellä mainittuja.
Kunnan talous jakaantuu karkeasti kahteen laajempaan kokonaisuuteen: 1) asioihin, joihin kunta voi itse vaikuttaa ja 2) asioihin, joihin kunta ei pääsääntöisesti voi vaikuttaa. On valitettavan todennäköistä, että jälkimmäisen osuus kuntataloudessa kasvaa merkittävästi vasemmistohallituksen soteuudistuksen pulpahtaessa kantosäkistä.
Voisi ajatella, että nythän ei ole mitään hätää: valtio vastaa pääosin kunnan asioista, koska sote-uudistuksen myötä 2/3 kunnan budjetista siirtyy leveimmille harteille. Valitettavasti nämä hartiat otetaan kuntien verokirstusta. Kakku ei kasva, vaan sitä kannetaan säkeillä kunnista hyvinvointialueiden piilopirtteihin. Kuntiin jäävät velat ja vastuut mm. sotekiinteistöistä. Kovimmin realismi tulee osumaan syrjäseuduille, vaikka muuta väitettäisiin.
Uuden valtuuston tuleekin kiinnittää erityishuomiota siihen, miten kunnan varat riittävät jäljelle jääviin tehtäviin, kuten koulutukseen ja sivistykseen, päivähoitoon, elinvoiman ja yritystoiminnan edellytysten kehittämiseen, infrastruktuurin ylläpitämiseen sekä laadukkaan vapaa-ajan mahdollistamiseen eri ikäryhmissä. Tämä kaikki tulee tehdä vähenevillä tuloilla, eikä ratkaisu ole viedä kunnan käsiä entistä syvemmälle kuntalaisten taskuihin. Veroprosenttia ei voi nostaa - pikemminkin pitkän ajan tavoitteeksi tulisi asettaa sen laskeminen. Huomio tulee kiinnittää yhä tarkemmin pienimpienkin kustannusten vaikuttavuuteen eli siihen mitä kuntalaiset verovaroilla saavat. Kunnan talous ei ole vain lukuja, se on ennen muuta tekoja.
Juha Tuominen
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.