Tai­vaal­li­nen Isä.

En­sin­nä tah­don kiit­tää ku­lu­nees­ta vuo­des­ta. Vaik­ka vuo­teen kuu­lui pal­jon­kin ko­e­tus­ta, si­nun kä­sis­sä kaik­ki kui­ten­kin oli. Jopa ko­ro­na-vi­ruk­ses­sa­kin on sa­lat­tu tar­koi­tuk­se­si ja vii­sau­te­si, vaik­ka se ai­heut­ti ki­pua ja kuo­le­maa­kin. Ai­na­kin se on muis­tut­ta­nut, et­tei kaik­ki ole ”ih­mi­sen kä­des­sä” täs­sä elä­mäs­sä. Suu­ri siu­naus on ol­lut myös asua tääl­lä Suo­mes­sa ja maa­seu­dul­la, mis­sä kul­ku­tau­dit­kin huo­nom­min rie­huu, mis­sä toi­sis­tam­me huo­leh­di­taan, sa­noin, töin ja ru­kouk­sin. Toi­von­kin al­ka­vaan vuo­teen yhä Si­nun siu­naus­ta­si, ko­ro­nal­ta suo­jaa meil­le kai­kil­le.

Vuo­den ai­ka­na myös ih­meel­li­nen siu­naus on ol­lut pääl­läm­me, et­tä ih­mi­sen heik­kou­des­ta huo­li­mat­ta sinä olet var­jel­lut ja siu­nan­nut luo­ma­kun­taa­si, vaik­ka mo­net uh­kat ole­mas­sa ja niis­tä pu­hu­taan. Il­mas­tol­la ol­lut hyvä vuo­si, vaik­ka läm­pi­ä­mis­tä ta­pah­tuu­kin hi­taas­ti. Us­kon ja luo­tan et­tä Sinä olet sen­kin ylä­puo­lel­la ja var­je­let mei­tä. Voi, kun­pa al­ka­va vuo­si oli­si täs­sä suh­tees­sa en­tis­tä pa­rem­pi, et­tä edis­tyt­täi­siin toi­mis­sa pa­rem­man maa­il­man puo­les­ta.

Hy­vin Sinä olet pi­tä­nyt huol­ta myös vä­häi­sim­mäs­sä, eli seu­ra­kun­taa­si on siu­nat­tu run­sain va­roin ja vä­hin vai­na­jin ku­lu­neen vuo­den mat­kas­sa. Vie­lä­kin ilo­sa­no­ma kuu­luu ja vai­kut­taa ja ian­kaik­ki­suu­den toi­vo kan­taa. Muu­tok­sia tu­lee hiip­pa­kun­nis­sa ja seu­ra­kun­ta­ra­ken­teis­sa, kuin työn­te­ki­jöis­sä­kin, mut­ta sa­na­si py­syy ja seu­ra­kun­ta elää. On­han se ol­lut eri­kois­ta, kun kirk­koon ei ole pääs­syt ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen viet­toon, mut­ta sii­tä­kin on opit­tu ja sil­lä lie­nee si­nun tar­koi­tuk­se­si myös, sa­la­tus­ti. Yh­tä äk­kiä lai­tos­po­ti­lais­ta on tul­lut us­kol­li­sim­pia Sa­nan-kuu­li­joi­ta! On­pa kir­kos­ta ero­a­mi­set­kin vä­hen­ty­neet, lie­nee­kö syy­nä ah­ke­ra ru­kous.

Pyy­dän al­ka­val­le vuo­del­le si­nun siu­naus­ta­si kai­kil­le meil­le. Joh­da­tus­ta niil­le, jot­ka ky­se­le­vät tie­tään. Tu­kea ja loh­du­tus­ta sin­ne mis­sä sur­raan me­ne­tet­tyä lä­heis­tä. Pa­ra­ne­mis­ta sin­ne, mis­sä sai­rau­den taak­ka ras­kaa­na pai­naa yl­lä. Voi­mia sin­ne, mis­sä huo­mi­sen pe­lot mu­ser­ta­vat. ta­lou­del­lis­ta hel­po­tus­ta niil­le, joi­den vel­ka­taak­ka pai­naa lii­kaa. Us­kon lah­jaa sin­ne, mis­sä pel­ko ja epä­us­ko yhä val­taa mie­liä, mis­sä ky­sel­lään or­poi­na si­nun pe­rää­si.

Ru­koi­len eri­tyi­ses­ti kol­men ”vel­jen” puo­les­ta, syö­pä­sai­rauk­sien run­te­le­ma­na. Ar­mah­da ja pa­ran­na. Sen äi­din puo­les­ta, jol­la on mon­ta su­rua ja huol­ta per­hees­tään ja lä­hei­sis­tään täs­sä jou­lus­sa. Sen ”si­sa­ren” puo­les­ta, joka kär­sii yk­si­näi­syy­des­tään ja kai­paa elä­män­kump­pa­nia. Sinä näet ti­lan­teem­me ja voit aut­taa. Sen ”lä­him­mäi­sen”, jol­la huo­li toi­sis­ta, jot­ka ei­vät vie­lä saa­neet us­kon­lah­jaa. An­na ”Hen­gen tuu­len” pu­hal­taa us­koa sy­dä­miim­me! Ru­koi­len myös siu­naus­ta per­heel­le­ni, rak­kail­le­ni!

Tätä kaik­kea ja pal­jon muu­ta­kin tah­don tänä al­ka­va­na vuo­te­na ru­koil­la, Jee­suk­sen ni­mes­sä. Aa­men.

Sep­po-pap­pi

Kar­via