Kirk­ko­vuo­den vii­mei­se­nä py­hä­päi­vä­nä olem­me ajan ja ikui­suu­den ar­voi­tuk­sen ää­rel­lä. Ih­mi­se­lä­män eri vai­heis­sa ih­met­te­lee usein ajan ku­lua. Mie­les­sä on ky­sy­mys: ”On­ko sii­tä­kin ta­pauk­ses­ta ku­lu­nut jo niin kau­an ai­kaa?” Kih­ni­ön seu­ra­kun­taa olen pal­vel­lut mää­rä­ai­kai­se­na kirk­ko­her­ra­na täl­lä het­kel­lä kah­den vuo­den ajan ja voin vain to­de­ta, kuin­ka no­pe­as­ti ai­ka on ku­lu­nut.