Maan poik­keus­ti­la konk­re­ti­soi­tuu nyt mo­nel­la ta­paa ta­val­lis­ten par­ka­no­lais­ten, kar­vi­a­lais­ten ja kih­ni­ö­läis­ten elä­mään. Mi­ten työs­sä­käyn­ti jär­jes­tyy tai kuin­ka pit­kään työt jat­ku­vat? En­tä mi­ten lä­him­mäi­set pär­jää­vät? Nämä lie­ne­vät kes­kei­sim­piä nyt mie­les­sä ole­via ky­sy­myk­siä. Pai­kal­lis­leh­ti ha­kee näi­hin vas­tauk­sia osal­taan.

Jul­ki­set toi­mi­jat, siis kun­nat ja seu­ra­kun­nat, ovat no­pe­as­ti aja­neet alas toi­min­to­jaan. Nyt oli­si hyvä kii­rees­ti kään­tää kat­se sii­hen, mi­ten toi­min­taa oli­si sil­ti avat­ta­vis­sa ja tar­jot­ta­vis­sa, voi­mas­sa ole­vat ra­joi­tuk­set huo­mi­oi­den. Esi­mer­kik­si kir­jas­ton mo­net aar­teet oli­si­vat kul­taa­kin kal­liim­pia juu­ri nyt. Mitä mah­dol­li­suuk­sia tar­jo­aa ny­ky­tek­niik­ka? Kei­no­ja var­mas­ti löy­tyy, kun­han tah­toa on.

Yri­tyk­set pyr­ki­vät tar­jo­a­maan pal­ve­lui­taan syn­ty­nees­sä ti­lan­tees­sa sen mitä pys­ty­vät. Ra­han oli­si hyvä py­syä liik­keel­lä. Mitä pi­dem­pään ta­lous ja toi­min­ta sei­soo, sitä dra­maat­ti­sem­mat vai­ku­tuk­set ovat.

Juk­ka Huik­ko