Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan bloggaaja, jolla on taustaa muun muassa koulumaailmasta, nuorisoseuroista sekä monipuolisesti kulttuurin saralta.
Nyt kun kuntatalous koronteenin myötä laajasti sukeltaa, moni kunta satsaa paljon rahaa konsulttiin, joka tulee ulkopuolisena sanomaan ne asiat, jotka kaikki tietävät muutenkin mutta kukaan ei halua sanoa ääneen. Kivoja ja helppoja säästökohteita ei enää ole; kunnille on pitkään osattu keksiä uusia tehtäviä, mutta sen sijaan uusia tulonlähteitä vähemmän.
Tyypillinen patenttiratkaisu on pienten koulujen sulkeminen, oppimateriaaleista säästäminen, tienhoidon vähentäminen, yksiköiden yhdistäminen, kunnan töiden ulkoistaminen ostopalveluiksi… Nyt vain on sellainen tilanne, että kaikki helpot keinot on käytetty jo vuosia sitten. Pureudun nyt pikkuisen sivistystoimeen, koska siitä tiedän eniten.
Ennen oli kolmella henkilöllä pyöriviä kyläkouluja, joissa yksi oli johtajaopettaja, yksi oli keittäjäsiivoojatalonmies ja kolmas teki loput työt. Koulussa ei välttämättä oppinut tietokoneohjatun saumurin toimintaa, oikohöyläystä ja pylväsporausta. Mutta sen sijaan koulussa oppi monen ikäluokan yhteistyötä, ja sellaista avokonttorityöskentelyä, jossa tehdään monia asioita yhtäaikaa jokainen omalla parhaalla kyvyllään. Apua pyydetään välillä lähimmältä työkaverilta, kun pomo ei ehdi henkilökohtaisesti kaikkia tukea.
Jossakin vaiheessa kolmen ihmisen kyläkoulu, joka sai ruuastaankin ison osan oman kylän tuottajilta jopa lahjaksi, lakkasi vastaamasta globaalia käsitystä tuottavuudesta. Tuottavuus alkoi tarkoittaa sitä, että mahdollisimman pienillä kiinteillä kustannuksilla saadaan systeemin läpi mahdollisimman suuri joukko yksilöitä. Mitä suurempi ryhmä ja koulu, sitä halvempi ja parempi.
Suurempi koulu vaatii erikoistuneita ammattilaisia. On erikseen tietotekniikan osaaja, kielten osaaja, matemaattisten aineiden osaaja, bändisoiton osaaja, pallopelien osaaja, pehmeiden materiaalien osaaja. Mitä suurempi koulu on, sitä varmemmin sieltä löytyy myös jatkuvasti läsnäolevat kouluterveydenhuolto, -kuraattori ja -psykologi sekä erityisruokavaliokeittäjä, kiinteistönhoitaja ja kalustonhuoltaja.
Äkkiä käykin niin, että koulutuksen kustannukset kasvavat, koska erityisosaaja maksaa aina enemmän kuin yleishenkilöoletettukorhonen. Ja sitten käykin niin, että alunperin säästöillä perusteltua suurkoulua aletaan puolustaa opetusperustein: onhan se nyt hienoa, että joka asiaa opettaa erikoisasiantuntija, jolla on käytössään erikoistyökalut. Sen sijaan, että jokainen oppisi tekemään ja korjaamaan saunajakkaran kotoa löytyvillä työkaluilla, onkin hienoa se, että kaikki saavat kokea valmistavansa pylväsporakonetta, oikohöylää ja elektroniikkaa käyttäen sähköisesti napista kokoontaittuvan kenkätelineen.
Tietenkin asiantuntija tietää enemmän omasta alastaan kuin moniosaaja. Bätmän, jolla on erikoistyökalu jokaiseen hommaan, voittaa MäkGaiverin, koska tällä on vain linkkuveitsi. Mutta aina Bätmän ei kerkiä, tai Robin on unohtanut edellisen keikan jälkeen pakata välinevyöhön lepakkoruuvinkiristimen. Silloin ei ratkaise aiempi osaaminen, vaan kyky oppia nopeasti tilanteessa ja toivoa että nippuside kestää nyt ainakin seuraavaan liikuntatuntiin asti.
Kasvatustieteen maisterin arkipäivässä ei aina ole ratkaisevinta funktion pyörähdyskappaleen tilavuuden havainnollistaminen 3D-tulostimella tai tuulennopeuden tutkiminen digitaalisella anemometrillä. Joskus tärkeintä on se, että osaa laittaa ketsuppia lautaselle niin, ettei se osu lihapulliin tai että voi järjestää yhdelle oppilaalle välitunnin aikana kymmenen minuutin hetken hevirumpalina.
Jaakko Viitala
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.