Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan bloggaaja, jolla on taustaa muun muassa koulumaailmasta, nuorisoseuroista sekä monipuolisesti kulttuurin saralta.
Jonnet ei muista, mutta silloin, kun minä olin nuori yhdellä television neljästä kanavasta tuli Marco Bjurströmin juontama ohjelma nimeltä Bumtsibum. Jaa mutta onhan nyt tullut myös uustuotantona samannimistä ohjelmaa, mutta me varhaiskeski-ikäiset television katsojat tiedämme, ettei se ollut läheskään sama ja toisaalta että nykyään televisiokanavia, tallentimia ja suoratoistopalveluja on niin paljon, ettei koko kansan yhteistä saunaillan lauluhetkeä kotona perheen parissa voi kokea enää kansallisesti samassa mittakaavassa.
Bumtsibumin perusidea on siis se, että kaksi joukkuetta yrittää ratkaista jotakin tunnettua laulua kuuden vihjesanan avulla, ja ne sanat saa nähtävikseen yksi kerrallaan, ja aina joukkueen onnistuessa laulamaan laulun, josta löytyy kysyinen vihjesana, se saa uuden vuoron paljastaa seuraava sana. Ja lopulta pisteen saa se joukkue, joka onnistuu ratkaisemaan, mistä laulusta koko sanajoukko sellaisenaan on peräisin.
Joka tapauksessa siis meidän perheemme – aktiivisena musiikkiperheenä – oli Bumtsibumin aktiivinen suurkuluttajaperhe, ja meillä oli lauantai-iltaisin keskenämme pientä kisaa, kuka keksii eniten lauluja ja sen oikean laulun.
Bumtsibumia lähetettiin vuosina 1997–2005, ja sen juontajana toimi Marco Bjurström. Joukkueiden vakikapteeneina toimivat Seppo Hovi ja Esa Niemi, ja laulujen säestykseen mukaan liittyi myös Jari Puhakan johtama Bumtsibum-orkesteri… Muusikot siis esittivät televisiossa mitä tahansa biisejä mistä tahansa sävellajista. Ymmärsin, miten kova juttu se oli, kun itsekin aloittelin poikabänditoimintaa noina vuosina.
Bumtsibum loppui, mutta jotenkin siitä tuli elämäntapa. Huomasin tämän, kun tokaluokkalainen tyttäreni ilmoitti minulle:
– Isi, se on ärsyttävää, kun sinä alat kaikista sanoista aina laulaa, kaikista sanoista tulee aina mieleen jokin laulu!
Se, pisti miettimään… ei kai se voisi olla totta tai edes unta pettävää... Ja tiesin, että jotakin nyt vihdoin oivallan… Tää se päivä on... Mies, kun tulee tiettyyn ikään… Kato, semmosta miehen elämä on… Ja laulu aina soi. Kyllä elämä on paskamaista… Mutta mikä laulaen tulee, se viheltäen menee… Sanat eivät riitä kertomaan…
Ja sitten ajattelin, että tyttäreni taitaa olla oikeassa, hän on todella viisas, ja hänkin elää vain hetken verran… Mutta onhan se päivä vielä huomennakin, että eletäänpä sitten vähän reilummin... Lapset kehdostaan nään varttuvan ja mua enemmän nään oppivan. Ja taas ihmettelen, what a wonderful World. Oh yeah…
Sen tunnustan, että… mitä pienempi mies, sitä hauskemmat jutut. Tämä maailma on on pienten ja nokkelien. Mitä suurempi mies, sitä tylsemmät jutut: ne vain kertovat valuusta sokkelien.
Sellaista elämä on oman elämänsä marcoesaseppona...
Jaakko Viitala
PS. Suosikkini oli näistä vakioukkeleista oli Seppo Hovi – tietenkin. Ja itse asiassa Sepon poika oli ensimmäinen, joka minulle kertoi WTC-iskusta, mutta nyt en kerro kuinka jouduin Hovin naapuriin...
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.