Vil­pe­ri Kos­ke­la ja Jere Man­sik­ka­vii­ta ovat Par­ka­non yh­te­näis­kou­lun, Noel Le­pis­tö Kih­ni­ön yh­te­näis­kou­lun ja Vil­jo Man­sik­ka­vii­ta Ikaa­lis­ten yh­teis­kou­lun op­pi­lai­ta.

Par­ka­non Kaar­nas­sa sa­li­ban­dyt­ree­neis­sä käy­väs­sä pe­laa­ja­ne­li­kos­sa ei uu­si kän­nyk­kä­kiel­to­la­ki tai kou­lu­jen pu­he­lin­ra­joi­tuk­set muu­ten­kaan he­rä­tä suu­ria tun­tei­ta.

– No ei se kau­he­as­ti ai­em­mas­ta ole muut­tu­nut, kun ei ai­kai­sem­min­kaan saa­nut käyt­tää pait­si opet­ta­jan lu­val­la, seit­se­mäs­luok­ka­lai­nen Vil­pe­ri Kos­ke­la to­te­aa.

Hä­nen mu­kaan­sa ma­te­ma­tii­kan tun­nil­la saa pu­he­lin­ta ha­lu­tes­saan käyt­tää las­ki­me­na tai jos opet­ta­ja an­taa muu­ten erik­seen lu­van.

– Oi­ke­as­taan me­nee asi­at ai­ka­lail­la ohit­se, jos ei seu­raa ope­tus­ta, kuu­tos­luok­ka­lai­nen Jere Man­sik­ka­vii­ta ker­too.

Pu­he­li­men käyt­töä ei kui­ten­kaan ole kiel­let­ty täy­sin, sil­lä ylä­kou­lus­sa pu­he­lin­ta saa kat­soa vä­li­tun­nil­la.

– No siis tu­lee sitä vä­lil­lä kat­sot­tua pu­he­lin­ta var­sin­kin sil­loin, kun ei ole te­ke­mis­tä. Enim­mäk­seen kui­ten­kin ju­tel­laan ka­ve­rei­den kans­sa tai pe­la­taan jal­ka­pal­loa, seit­se­mäs­luok­ka­lai­nen Noel Le­pis­tö sa­noo.

Ka­ve­rei­den kans­sa tu­lee vie­tet­tyä ai­kaa tai pe­lat­tua enem­män kun ei käy­tä pu­he­lin­ta jat­ku­vas­ti.

– Kyl­lä sitä il­man pu­he­lin­ta­kin pär­jää vaik­ka koko päi­vän, kun kek­sii te­ke­mis­tä, kah­dek­sas­luok­ka­lai­nen Vil­jo Man­sik­ka­vii­ta to­te­aa.

Parkanon nuorisovaltuuston puheenjohtaja Aleksandra Perepelytsia muistuttaa, että varsinkin yksinäiselle oppilaalle puhelin saattaa olla tärkeä henkireikä.

Niina Kivioja

Puhelin voi olla yksinäisen henkireikä

Ylä-Sa­ta­kun­ta ky­syi kou­lun kän­nyk­kä­kiel­los­ta myös Par­ka­non, Kar­vi­an ja Kih­ni­ön nuo­ri­so­val­tuus­to­jen pu­heen­joh­ta­jil­ta. Vas­taus saa­tiin ju­tun jul­kai­se­mi­seen men­nes­sä Par­ka­non nuo­ri­so­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jal­ta Alek­sand­ra Pe­re­pe­lyt­si­al­ta, jon­ka mie­les­tä kän­ny­köi­tä ei pi­täi­si ko­ko­naan kiel­tää kou­lus­sa, vaan sen si­jaan sää­del­lä nii­den käyt­töä jär­ke­väs­ti.

– Pu­he­li­met ovat ny­ky­päi­vä­nä osa nuor­ten ar­kea, ei pel­käs­tään viih­det­tä var­ten, vaan myös vies­tin­tää, tie­don­ha­kua ja op­pi­mis­ta var­ten. Täy­del­li­nen kiel­to voi tun­tua ran­gais­tuk­sel­ta niil­le, jot­ka osaa­vat käyt­tää pu­he­lin­ta vas­tuul­li­ses­ti, Pe­re­pe­lyt­sia pe­rus­te­lee säh­kö­pos­ti­vies­tis­sään.

Hä­nen mu­kaan­sa pu­he­lin on mo­nel­le tär­keä myös tur­val­li­suu­den kan­nal­ta, kos­ka sen avul­la voi ol­la yh­tey­des­sä van­hem­piin tai saa­da tie­toa esi­mer­kik­si ai­ka­tau­luis­ta ja kou­luun liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Pe­re­pe­lyt­sia ym­mär­tää, et­tä opet­ta­ja voi ra­joit­taa pu­he­li­men käyt­töä ti­lan­teis­sa, jois­sa se on häi­ri­ök­si. Täys­kiel­lon si­jaan hän kui­ten­kin toi­voi­si sel­kei­tä sään­tö­jä ja pu­he­li­men fik­sun käy­tön opet­ta­mis­ta.

Alek­sand­ra Pe­re­pe­lyt­sia muis­tut­taa myös, et­tä pu­he­lin voi ka­ve­rit­to­mil­le op­pi­lail­le ol­la vä­li­tun­tien ai­noa seu­ra.

– Pu­he­lin voi ol­la hen­ki­rei­kä, tapa viet­tää ai­kaa, pa­e­ta yk­si­näi­syyt­tä tai ol­la yh­tey­des­sä vaik­ka ne­tin kaut­ta mui­hin. Jos se­kin vie­dään pois, mo­nel­le jää vain sei­nän tui­jot­ta­mi­nen.

Emil Kui­va­nen
Nii­na Ki­vi­o­ja