Pa­ra­hik­si juu­ri juh­la­vuo­den kyn­nyk­sel­lä Kih­ni­ös­sä on vii­me lop­pu­vuon­na teh­ty kult­tuu­riym­pä­ris­töön ja ra­ken­nus­his­to­ri­aan liit­ty­vää sel­vi­tys­tä. Te­ki­jöi­nä ovat ol­leet tam­pe­re­lai­sen Kult­tuu­riym­pä­ris­tö­pal­ve­lut Heis­ka­nen ja Luo­to Oy:n his­to­ri­oit­si­ja ja ra­ken­nus­tut­ki­ja Jari Heis­ka­nen sekä ark­ki­teh­ti ja luon­to­kar­toit­ta­ja Lau­ra Ui­mo­nen.

Kum­pi­kin on siis tar­kas­tel­lut Kih­ni­ö­tä ul­ko­puo­li­sin sil­miin. Kult­tuu­riym­pä­ris­tös­tä ja luon­non eri­tyis­piir­teis­tä kak­sik­ko nos­taa esil­le Py­hä­nie­men ja Käs­ky­vuo­ren.

– Py­hä­nie­men har­ju­jak­so nä­kyy hie­nos­ti läpi Kih­ni­ön pit­ki­nä nie­mi­nä myös Kor­hos­jär­vel­lä. Jär­vien vä­lil­lä mut­kit­te­le­vat joet ja ka­pei­kot ovat kiin­nos­ta­via, kun tie­tää, mi­ten alue on ol­lut ve­si­reit­ti­nä erä­mail­le.

Li­säk­si kun­nan suu­ret suo­a­lu­eet ovat eri­tyi­siä. Yli­pään­sä nii­tä ar­vos­te­taan Suo­mes­sa lii­an vä­hän.

Heis­ka­nen ja Ui­mo­nen sa­no­vat alu­een maa­ta­lous­mai­se­mien ole­van vaih­te­le­via.

– Van­hat ran­ta-asuin­pai­kat ovat Häme–Sa­ta­kun­taa, ja Mä­ki­ky­läs­sä on jo vaa­ra­mais­ta maa­ta­lous­mai­se­maa. Nuo­rim­man piir­teen muo­dos­ta­vat nuo­rem­mat asu­tus­ky­lät, suo­vil­je­ly­mai­se­mat, jot­ka muis­tut­ta­vat pie­nes­sä mit­ta­kaa­vas­sa Poh­jan­maan la­keuk­sia.

Vellikelloja ja sinistä

Ta­val­laan Kih­ni­ön mai­se­mas­sa yh­dis­ty­vät­kin kol­men maa­kun­nan omi­nai­suu­det: Sa­ta­kun­nan, Hä­meen ja Ete­lä-Poh­jan­maan. Heis­ka­sen ja Ui­mo­sen mu­kaan tämä nä­kyy van­him­mis­sa ta­lois­sa.

Jär­vien lä­hei­syys on yk­si alu­een asu­tuk­sen mer­kit­tä­vä piir­re.

– Näi­tä asuin­paik­ko­ja tu­li­si kat­sel­la jär­vel­tä kä­sin. Ta­lot si­joi­tet­tiin lä­hel­le ran­taa ve­sis­tö­jen toi­mies­sa kul­ku­reit­tei­nä, ja nä­ky­mät pää­ra­ken­nuk­sel­ta jär­vel­le ovat ol­leet tär­kei­tä. Myö­hem­min en­sim­mäi­set tiet kul­ki­vat ta­los­ta ta­loon, usein pi­ha­pii­rin läpi.

Heis­ka­nen ja Ui­mo­nen sa­no­vat kirk­ko­ve­nei­den ja pie­nem­pien ve­nei­den ait­to­jen hä­vin­neen suu­rel­ta osin. Sen si­jaan mo­nen­tyyp­pi­siä hir­si­ait­to­ja on säi­ly­nyt.

– Hir­si­ra­ken­nus on ol­lut ai­em­min­kin help­po siir­tää ja muo­ka­ta uu­del­leen. Kih­ni­ön hir­si­ra­ken­nuk­sis­ta löy­tyy mo­ni­toi­mi­ra­ken­nuk­sia, tal­le­ja, rii­hiä, sau­no­ja ja la­to­ja. Eri­tyi­siä ovat muun mu­as­sa kak­si­ker­rok­si­set ai­tat, jot­ka ovat säi­ly­neet osa­na pi­ha­pii­re­jä. Ete­lä­poh­ja­lai­nen port­ti­luh­ti on Kih­ni­ös­sä esiin­ty­mi­sen­sä ete­lä­ra­jal­la.

Yk­si alu­een eri­koi­suus on um­pi­pi­ha eli ne­li­ön­mal­li­nen pi­ha­pii­ri, jos­sa ra­ken­nuk­sia on ai­na­kin kol­mel­la si­vul­la. Eri­lai­sia kuis­te­ja ja kuis­ti­tyyp­pe­jä on pal­jon, ja mo­nes­ti ne ovat edus­ta­neet uu­sin­ta muo­tia.

Heis­ka­nen ja Ui­mo­nen nos­ta­vat esil­le vie­lä kak­si kih­ni­ö­läis­ra­ken­nus­ten tun­nus­merk­kiä.

– Si­ni­nen ko­ris­te­vä­ri tois­tuu. Vel­li­kel­lot, eten­kin Puu­mi­lan ja Tar­si­an vel­li­kel­lot, ovat eri­tyi­siä.

Kylänraitti merkittävä

Jos Jari Heis­ka­sen ja Lau­ra Ui­mo­sen pi­täi­si nos­taa esil­le yk­si koh­de Kih­ni­ös­tä, oli­si se ky­län­rait­ti.

– Vaik­ka rait­ti on muut­tu­nut pal­jon, on 1950-lu­vun kul­ta-ajan piir­tei­tä vie­lä jäl­jel­lä. Li­säk­si sen var­rel­la ovat van­hem­man kir­kon­ky­län kiin­to­pis­teet, kan­sa­kou­lu, kirk­ko ja kun­nan­ta­lo.

Ky­län­rai­til­la nä­ky­vät myös his­to­ri­al­li­set läh­tö­koh­dat, ku­ten en­ti­set Puu­mi­lan, Veh­ka­pu­run ja Luo­ma­lah­den tor­pat pel­toi­neen.

Yli­pään­sä kun­nas­sa on säi­ly­nyt mon­ta ta­lon­poi­kais­ta pi­ha­pii­riä.

– Niis­tä on vai­kea nos­taa esil­le vain yh­tä. Toi­sis­sa on säi­ly­nyt hie­no­ja yk­si­tyis­koh­tia, toi­sis­sa ait­to­ja, ki­vi­ai­to­ja tai rau­ni­oi­ta. Toi­sis­sa maa­ti­la toi­mii, ja toi­set ovat jää­neet muu­hun käyt­töön.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo