Tuo­mi­o­sun­nun­tain myö­tä kirk­ko­vuo­si päät­tyy ja viik­koa myö­hem­min aloi­tam­me en­sim­mäi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain myö­tä uut­ta. Kirk­ko­vuo­den vii­mei­nen sun­nun­tai, jota kut­su­taan myös Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­den sun­nun­taik­si, jää usein var­sin vä­häl­le huo­mi­ol­le. Moni ko­kee, et­tä on ai­van tois­ta läh­teä kirk­koon lau­la­maan yh­des­sä Hoo­si­an­na ja sy­tyt­tä­mään en­sim­mäis­tä ad­vent­ti­kynt­ti­lää.

Ai­na vä­lil­lä poh­din mie­les­sä­ni eri py­hä­päi­vien ar­vos­tus­ta. Olen ko­ke­nut, et­tä mo­neen py­hä­päi­vään liit­tyy hen­gel­li­sen elä­män kan­nal­ta sy­viä mer­ki­tyk­siä, jot­ka odot­ta­vat löy­tä­jään­sä. Tuo­mi­o­sun­nun­tain koh­dal­la voi sa­noa, et­tä jo pelk­kä ni­mi­kin on hät­käh­dyt­tä­vä. Ku­ka­pa ha­lu­aa tuo­mi­o­ta ju­lis­taa! Kui­ten­kin ky­sei­nen py­hä­päi­vä avaa meil­le ik­ku­nan ikui­suu­teen ja Ju­ma­lan ar­moon.

Rip­pi­kou­lus­sa olen pyr­ki­nyt avaa­maan tuo­mi­o­sun­nun­tain haas­ta­vaa ai­he­pii­riä oi­keu­den­mu­kai­suu­den nä­kö­kul­mas­ta. Kris­tit­ty luot­taa, et­tä vii­me kä­des­sä oi­keu­den­mu­kai­suus on Ju­ma­lan kä­sis­sä. Psal­min sa­noin: Si­nun tuo­mi­o­si, Her­ra, ovat oi­ke­at. Her­ra, sinä olet kor­kein, maa­il­man val­ti­as (Ps. 97:8–9).

Oli­si ko­vin toi­vo­ton nä­kö­kul­ma pi­tää riit­tä­vä­nä sitä oi­keu­den­käyt­töä, mitä maa­il­mas­sa nä­em­me. Moni vää­rä tuo­mio jää voi­maan. Joka päi­vä lu­ke­mat­to­mia ih­mi­siä riis­te­tään ja hei­dän ih­mi­sar­vo­aan lou­ka­taan. Sitä em­me saa kos­kaan hy­väk­syä, vaan yh­tei­nen ru­kouk­sem­me ol­koon sor­ret­tu­jen puo­lel­la. Sik­si eräs kä­si­kir­jan esi­ru­kous al­kaa­kin sa­noil­la: Me ru­koi­lem­me si­nua kirk­ko­si puo­les­ta, et­tä se oli­si toi­von ja rak­kau­den merk­ki täs­sä maa­il­mas­sa.

Pe­rin­tei­nen tuo­mi­o­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi (Matt. 25:31–46) on hy­vin haas­teel­li­nen saar­nat­ta­vak­si. Moni ky­syy­kin sen ää­rel­lä, opet­taa­ko Jee­sus nyt mei­dän pe­las­tu­van te­ko­jem­me kaut­ta. Se on sel­vä, et­tä mei­dän on teh­tä­vä tili te­ke­mi­sis­täm­me ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­sis­tä. Sik­si nöy­rä ru­kouk­sem­me on­kin: Älä vaa­di pal­ve­li­jaa­si tuo­mi­ol­le, sil­lä si­nun edes­sä­si ku­kaan ei ole syy­tön (Ps. 143:2).

Mis­sä koh­taat Kris­tuk­sen? Näet hä­net kär­si­väs­sä lä­him­mäi­ses­sä. Tuo­mi­o­sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Kris­tus-ku­nin­gas sa­noo: To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le (Matt. 25:40).

Juk­ka Tas­ki­nen

Kih­ni­ön seu­ra­kun­ta