Ulriika Leponiemen mukaan kuntalaisia pitäisi kuulla aidosti ja heillä pitäisi olla mahdollisuus tuoda ajatuksiaan esille monin tavoin. Tässä kuvassa yksi perinteisimmistä tavoista eli Kihniössä Puumilan Taitotalossa järjestetty sote-keskustelutilaisuus huhtikuussa 2019.
Laura Jokisalo
Pienten kuntien valtteja ovat ihmisläheisyys, matalan kynnyksen päätöksenteko, mutkattomampi yhteydenpito eri toimijoihin, hallittavampi organisaatio ja täten parempi mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Yhteisöllisyydessä pienillä kunnilla onkin etulyöntiasema.
Näin todetaan Tampereen yliopistossa viime marraskuussa tarkistetussa Ulriika Leponiemen väitöskirjassa Kollektiivinen kapasiteetti: Yhteisöllisyys pienen kunnan johtamisessa.
Tutkimuksen kohteina olivat Juupajoki, Myrskylä, Oripää, Pukkila ja Utajärvi, joiden asukasluvut vaihtelevat noin 1 300:sta 2 800:aan, sekä 6 450 asukkaan Juva. Näissä kunnissa yhteisöllisyys on nostettu kuntajohtamisen keskiöön.
Leponiemi kertoo väitöskirjan tekemisen saaneen kimmokkeen Pukkilan tapauksesta. Kunnassa huomattiin etsivän nuorisotyön kautta, että 7 nuorta ei ole koulutuksessa eikä töissä. Niinpä päätettiin palkata henkilö, joka yksinkertaisesti meni soittamaan nuorten ovikelloa ja kysymään, mitä heille keksittäisiin. Projektin lopputuloksena nuoret saatiin koulutukseen tai töihin.
– Mielestäni tämä on kiinnostava esimerkki mitä kaikkea arvokasta kunnissa tehdään. Yhteisöllisyyttä voi olla isommissakin kunnissa, mutta pienemmissä kunnissa on helpompi huomata eri tapaukset.
Leponiemen mukaan yhteisöllisyys on merkittävä voimavara sekä kuntalaisten että kunnan näkökulmasta. Kuntalaisille se tarjoaa tunteen siitä, että kuuluu johonkin ja tulee kuulluksi. Samalla muodostuu tunne, että ihmisistä pidetään huolta.
Aktiiviset ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat taas kunnan etu. Heidän kauttaan syntyy elinvoimaa, ja tällä voi olla vaikutuksia vaikkapa talouteen.
– Pienissä kunnissa on totuttu toimimaan omillaan. Toisaalta ei ole totuttu liikoihin resursseihin, minkä vuoksi kuntalaisten on pitänyt toimia yhdessä. Kokemus samassa veneessä olemisesta on äärimmäisen arvokas.
Leponiemen tutkimuksen perusteella menestyksekkäät yhteisölliset hankkeet lähtevät liikkeelle alhaalta ylöspäin, ei johdon kautta määrättynä. Kunnan johto, niin virkamiehet kuin luottamushenkilöt, voivat silti sekä vahvistaa että heikentää yhteisöllisyyttä. Kunnan tehtävä on tuottaa tiettyjä peruspalveluja, mutta silti pitäisi pohtia, ovatko kuntalaiset keskiössä.
– Eli ajatellaanko johdossa, että vain me hoidamme nämä hommat ja että kaikki viisaus asuu täällä.
Leponiemen mukaan parasta on kunnan johdon aito kiinnostus kuntalaisista kohtaan. Yhteisöllisyyden kannalta voi olla hyvinkin ratkaisevaa, miten kuntalaisten ideoita ja aloitteita otetaan vastaan.
Joka tapauksessa keskustelua olisi käytävä jo ihan päätöksenteon läpinäkyvyydenkin kannalta, jotta kunnan ja kuntalaisten vuorovaikutus ja ymmärrys toisiaan kohtaan lisääntyisivät. Kuntalaisilla pitäisi olla mahdollisuus tuoda ajatuksiaan esille eri tavoin: toiset haluavat osallistua yleisötilaisuuksiin, jotkut soittaa, lähettää sähköpostia tai vaihtaa pari sanaa kasvotusten.
Leponiemi tähdentää, ettei yhteisöllisyyttä pidä erottaa omaksi irralliseksi osakseen, vaan sen olisi oltava osa kunnan päivittäisjohtamista.
– Ei niin, että pidetään jokin tapahtuma, esimerkiksi kyläjuhla tai joulumyyjäiset, ja sitten sanotaan kunnan olevan yhteisöllinen.
On siis aivan sama, vaikka joka viikko olisi kunnan järjestämät peijaiset, jos kuntalaisia ei oikeasti kuulla, heille ei tiedoteta asioista eikä heitä huomioida.
Ulriika Leponiemi kertoo väitöskirjan osuvan aikaan, jolloin suuruuden ekonomian ihanne on valloillaan. Kiristyvä kuntatalous ja mahdolliset kuntaliitokset ovat kriittisiä tilanteita, mitä tulee yhteisöllisyyteen.
Kaikissa Leponiemen tutkimissa kunnissa on käyty kuntaliitoskeskusteluja. Yhdessä niistä ihmiset jakautuivat kahteen leiriin: liitoksen kannattajiin ja itsenäisyyden puolustajiin.
– Kummallakin puolella oli silti sama tavoite eli miten kunta pystyy myös jatkossa takaamaan hyvän elämän ja hyviä peruspalveluita.
Leponiemi sanoo, ettei kunnan raja ole sinänsä ainoa määritelmä yhteisöllisyydelle. Tärkeitä ovat historia, juuret, kulttuuri ja identiteetti.
Mikäli kuntaliitos on edessä, näkee Leponiemi yhteisöllisyyden kannalta kaksi tärkeää tekijää.
– Yksi on päätösvalta. Pystyykö omiin asioihin enää vaikuttamaan vai heikkenevätkö vaikutusmahdollisuudet? Toinen on palvelujen säilyminen. Jos palvelut lähtevät, niin tavallaan elämä alueelta häviää, eikä ihmisillä ole sidoksia yhdessä toimimiseen.
Laura Jokisalo
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.