Pien­ten kun­tien valt­te­ja ovat ih­mis­lä­hei­syys, ma­ta­lan kyn­nyk­sen pää­tök­sen­te­ko, mut­kat­to­mam­pi yh­tey­den­pi­to eri toi­mi­joi­hin, hal­lit­ta­vam­pi or­ga­ni­saa­tio ja tä­ten pa­rem­pi mah­dol­li­suus vai­kut­taa asi­oi­hin. Yh­tei­söl­li­syy­des­sä pie­nil­lä kun­nil­la on­kin etu­lyön­ti­a­se­ma.

Näin to­de­taan Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa vii­me mar­ras­kuus­sa tar­kis­te­tus­sa Ul­rii­ka Le­po­nie­men väi­tös­kir­jas­sa Kol­lek­tii­vi­nen ka­pa­si­teet­ti: Yh­tei­söl­li­syys pie­nen kun­nan joh­ta­mi­ses­sa.

Tut­ki­muk­sen koh­tei­na oli­vat Juu­pa­jo­ki, Myrs­ky­lä, Ori­pää, Puk­ki­la ja Uta­jär­vi, joi­den asu­kas­lu­vut vaih­te­le­vat noin 1 300:sta 2 800:aan, sekä 6 450 asuk­kaan Juva. Näis­sä kun­nis­sa yh­tei­söl­li­syys on nos­tet­tu kun­ta­joh­ta­mi­sen kes­ki­öön.

Le­po­nie­mi ker­too väi­tös­kir­jan te­ke­mi­sen saa­neen kim­mok­keen Puk­ki­lan ta­pauk­ses­ta. Kun­nas­sa huo­mat­tiin et­si­vän nuo­ri­so­työn kaut­ta, et­tä 7 nuor­ta ei ole kou­lu­tuk­ses­sa ei­kä töis­sä. Niin­pä pää­tet­tiin pal­ka­ta hen­ki­lö, joka yk­sin­ker­tai­ses­ti meni soit­ta­maan nuor­ten ovi­kel­loa ja ky­sy­mään, mitä heil­le kek­sit­täi­siin. Pro­jek­tin lop­pu­tu­lok­se­na nuo­ret saa­tiin kou­lu­tuk­seen tai töi­hin.

– Mie­les­tä­ni tämä on kiin­nos­ta­va esi­merk­ki mitä kaik­kea ar­vo­kas­ta kun­nis­sa teh­dään. Yh­tei­söl­li­syyt­tä voi ol­la isom­mis­sa­kin kun­nis­sa, mut­ta pie­nem­mis­sä kun­nis­sa on hel­pom­pi huo­ma­ta eri ta­pauk­set.

Le­po­nie­men mu­kaan yh­tei­söl­li­syys on mer­kit­tä­vä voi­ma­va­ra sekä kun­ta­lais­ten et­tä kun­nan nä­kö­kul­mas­ta. Kun­ta­lai­sil­le se tar­jo­aa tun­teen sii­tä, et­tä kuu­luu jo­hon­kin ja tu­lee kuul­luk­si. Sa­mal­la muo­dos­tuu tun­ne, et­tä ih­mi­sis­tä pi­de­tään huol­ta.

Ak­tii­vi­set ja hy­vin­voi­vat kun­ta­lai­set ovat taas kun­nan etu. Hei­dän kaut­taan syn­tyy elin­voi­maa, ja täl­lä voi ol­la vai­ku­tuk­sia vaik­ka­pa ta­lou­teen.

– Pie­nis­sä kun­nis­sa on to­tut­tu toi­mi­maan omil­laan. Toi­saal­ta ei ole to­tut­tu lii­koi­hin re­surs­sei­hin, min­kä vuok­si kun­ta­lais­ten on pi­tä­nyt toi­mia yh­des­sä. Ko­ke­mus sa­mas­sa ve­nees­sä ole­mi­ses­ta on ää­rim­mäi­sen ar­vo­kas.

Tapahtumat yksin eivät riitä

Le­po­nie­men tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la me­nes­tyk­sek­käät yh­tei­söl­li­set hank­keet läh­te­vät liik­keel­le al­haal­ta ylös­päin, ei joh­don kaut­ta mää­rät­ty­nä. Kun­nan joh­to, niin vir­ka­mie­het kuin luot­ta­mus­hen­ki­löt, voi­vat sil­ti sekä vah­vis­taa et­tä hei­ken­tää yh­tei­söl­li­syyt­tä. Kun­nan teh­tä­vä on tuot­taa tiet­ty­jä pe­rus­pal­ve­lu­ja, mut­ta sil­ti pi­täi­si poh­tia, ovat­ko kun­ta­lai­set kes­ki­ös­sä.

– Eli aja­tel­laan­ko joh­dos­sa, et­tä vain me hoi­dam­me nämä hom­mat ja et­tä kaik­ki vii­saus asuu tääl­lä.

Le­po­nie­men mu­kaan pa­ras­ta on kun­nan joh­don ai­to kiin­nos­tus kun­ta­lai­sis­ta koh­taan. Yh­tei­söl­li­syy­den kan­nal­ta voi ol­la hy­vin­kin rat­kai­se­vaa, mi­ten kun­ta­lais­ten ide­oi­ta ja aloit­tei­ta ote­taan vas­taan.

Joka ta­pauk­ses­sa kes­kus­te­lua oli­si käy­tä­vä jo ihan pää­tök­sen­te­on lä­pi­nä­ky­vyy­den­kin kan­nal­ta, jot­ta kun­nan ja kun­ta­lais­ten vuo­ro­vai­ku­tus ja ym­mär­rys toi­si­aan koh­taan li­sään­tyi­si­vät. Kun­ta­lai­sil­la pi­täi­si ol­la mah­dol­li­suus tuo­da aja­tuk­si­aan esil­le eri ta­voin: toi­set ha­lu­a­vat osal­lis­tua ylei­sö­ti­lai­suuk­siin, jot­kut soit­taa, lä­het­tää säh­kö­pos­tia tai vaih­taa pari sa­naa kas­vo­tus­ten.

Le­po­nie­mi täh­den­tää, et­tei yh­tei­söl­li­syyt­tä pidä erot­taa omak­si ir­ral­li­sek­si osak­seen, vaan sen oli­si ol­ta­va osa kun­nan päi­vit­täis­joh­ta­mis­ta.

– Ei niin, et­tä pi­de­tään jo­kin ta­pah­tu­ma, esi­mer­kik­si ky­lä­juh­la tai jou­lu­myy­jäi­set, ja sit­ten sa­no­taan kun­nan ole­van yh­tei­söl­li­nen.

On siis ai­van sama, vaik­ka joka viik­ko oli­si kun­nan jär­jes­tä­mät pei­jai­set, jos kun­ta­lai­sia ei oi­ke­as­ti kuul­la, heil­le ei tie­do­te­ta asi­ois­ta ei­kä hei­tä huo­mi­oi­da.

Päätösvalta ja palvelut

Ul­rii­ka Le­po­nie­mi ker­too väi­tös­kir­jan osu­van ai­kaan, jol­loin suu­ruu­den eko­no­mi­an ihan­ne on val­loil­laan. Ki­ris­ty­vä kun­ta­ta­lous ja mah­dol­li­set kun­ta­lii­tok­set ovat kriit­ti­siä ti­lan­tei­ta, mitä tu­lee yh­tei­söl­li­syy­teen.

Kai­kis­sa Le­po­nie­men tut­ki­mis­sa kun­nis­sa on käy­ty kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lu­ja. Yh­des­sä niis­tä ih­mi­set ja­kau­tui­vat kah­teen lei­riin: lii­tok­sen kan­nat­ta­jiin ja it­se­näi­syy­den puo­lus­ta­jiin.

– Kum­mal­la­kin puo­lel­la oli sil­ti sama ta­voi­te eli mi­ten kun­ta pys­tyy myös jat­kos­sa ta­kaa­maan hy­vän elä­män ja hy­viä pe­rus­pal­ve­lui­ta.

Le­po­nie­mi sa­noo, et­tei kun­nan raja ole si­nän­sä ai­noa mää­ri­tel­mä yh­tei­söl­li­syy­del­le. Tär­kei­tä ovat his­to­ria, juu­ret, kult­tuu­ri ja iden­ti­teet­ti.

Mi­kä­li kun­ta­lii­tos on edes­sä, nä­kee Le­po­nie­mi yh­tei­söl­li­syy­den kan­nal­ta kak­si tär­ke­ää te­ki­jää.

– Yk­si on pää­tös­val­ta. Pys­tyy­kö omiin asi­oi­hin enää vai­kut­ta­maan vai heik­ke­ne­vät­kö vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det? Toi­nen on pal­ve­lu­jen säi­ly­mi­nen. Jos pal­ve­lut läh­te­vät, niin ta­val­laan elä­mä alu­eel­ta hä­vi­ää, ei­kä ih­mi­sil­lä ole si­dok­sia yh­des­sä toi­mi­mi­seen.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo