Kihniön yhtenäiskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten luovan kirjoittamisen valinnaisaineryhmä.
Laura Jokisalo
Kunnan juhlavuoden kunniaksi luovan kirjottamisen ryhmälle annettiin tehtäväksi kirjoittaa pituudeltaan lyhyitä tekstejä aiheesta Kihniö 100.
Tässä osa kirjoituksista. Koska juhlavuosi näkyy Ylä-Satakunnassa läpi vuoden, julkaistaan tekstejä jatkossakin.
En koskaan ymmärtänyt, miksi niin moni piti Kihniöstä. Se on tyhjä, pimeä, pieni kunta. Mutta kun pian on aika lähteä, huomaan kaiken, mitä tulen kaipaamaan. Tutut ihmiset, mukavat kaupat ja turvallisuuden tunne. Ehkä vanhempana minäkin tahtoisin takaisin.
Erika Rahkola
Nuorena kaikki näytti niin suurelta. Ympäristö oli täynnä puita ja kiviä, mutta se antoi oudon tunteen, jota ei saa mistään muualta. Kihniö oli täynnä sellaisia paikkoja, kunnes ne lähes katosivat. Mutta joskus huomaan silmäkulmastani, kuinka ympäristö näyttää kauniimmalta kuin koskaan ennen.
Erika Rahkola
Kasvaessa huomaa, kuinka kaikki alkaa vähitellen muuttua. Nykyään Kihniö tyhjenee nopeammin kuin koulun ruokala, kun kello lyö 12. Ehkä näin kuuluu olla. Kaikki katoaa, mutta jälkemme täällä eivät katoa koskaan.
Erika Rahkola
Hiljainen kuin aavikko, äänekäs kuin kaupungin yöt. Viileä kuin Pohjoisnapa, kuuma kuin jääpala. Pelottava kuin kissanpentu, mahtava kuin tiikeri. Hassu kuin Uuno Turhapuro, vakava kuin poliitikot. Kihniö on täynnä vastakohtia, kuten sen väkikin on.
Erika Rahkola
Kihniössä ei tarvitse pelätä joutuvansa ryöstön tai vaikka murhan kohteeksi. Kihniö on paikka, jossa kuka tahansa voi joutua keskustelun uhriksi. Ei voi koskaan tietää, kuka hyppää puskan takaa ja tulee juttelemaan sinulle. Suomalaisen on vaikea selviytyä Kihniössä, kun kaikki tuntevat toisensa. Nimittäin Kihniössä pahin pelkosi on: Toivottavasti kukaan ei vain tule tänään tervehtimään.
Joona Soininen
On perjantai ja seison Kihniön Base55:n edessä ja katselen ympärilleni. Näen melkein suoraan edessäni sijaitsevan urheilukentän, jossa olen itsekin monta kertaa viettänyt aikaa. Katson oikealle puolelleni ja lähden kävelemään koululle. Ilma tuntuu raikkaalta ja tuuli puhaltaa lämpimästi kohti kasvojani. Näen ystäväni koululla ja moikkaan heitä.
Jemina Lepistö
Istun Kihniön koulun luokassa ja katselen ikkunasta ulos. Näen ala-asteikäisiä lapsia leikkimässä ulkona. Heillä on paljon energiaa, ja he juoksentelevat kiipeilytelinettä pitkin leikkiessään hippaa. Jokaisen lapsen kasvoilla on hymy. Itse istun sisällä taistellen ruotsin tehtävien kanssa odottaen koulun loppumista.
Jemina Lepistö
On kaunis kesäilta, ja kävelen Kihniön hiekkatietä pitkin. Aurinko paistaa oranssina viljapelloille, ja se saa viljapellon näyttämään entistä upeammalta. Näen laskevan auringonpilkkeen koivujen seasta, ja se paistaa minua suoraan silmiin. Ihailen tätä näkymää ja jatkan matkaa jättäen tämän kaiken kauneuden taakseni.
Jemina Lepistö
Tule Kihniölle viettämään lomasi, ei takas kotiin edes kaipaisi.
Jos etsit jotain mukavaa paikkaa, johon voit tulla kesällä perheesi kanssa viettämään aikaa vuokramökille tai muuten vain, niin Kihniö on oikea paikka sille. Kihniö on rauhaisa ja mukavan pieni paikka. Kylänraitti on yksi pieni suora, jonka varrelta löydät kaiken tarvittavan.
Olivia Shemeikka
Täällä korvessa on tilaa. Onhan Kihniö ihan kelpo paikka asua. Ei sitä paljoo enempää oikee tarvitse, paitsi ehkä yksityisyyttä. Uutiset siis leviää, mutta ei se varmaan huono juttu täysin ole. Kaiken kaikkiaan ihan kiva kylä, jossa ihmiset on usein aidompia kuin monissa muissa paikoissa.
Sini Luomalahti
Yön siivet kaartuvat metsän ylle tummina ja hitaina kuin poskilla juoksevat kyyneleet. Puiden lehdet ovat keväisessä kukoistuksessaan, toistaiseksi vielä heleän vihreinä yön saapuessakin.
Täällä hiljaisuus on hiljaista. Ei kaupunkien teennäistä, vääräksi väännettyä versiota hiljaisuudesta, johon yltää kuitenkin hienoinen äänten kerrostuma, joka koostuu tikittävistä kelloista, puhelinten värinästä ja kahisevista peitoista.
Täällä hiljaisuus ei ole sellaisten äänten sävyttämä.
Milla Sirola
Tuijotin rauhallisena auton sateisesta ikkunasta ulos – vaikkeivat maisemat olleetkaan kovin kiinnostavia – vielä talven jäljiltä kohmeessa olevaa peltoa ja tuulessa heiluvia puita. Katu oli hiljainen niin kuin aina, muutama mopoauto ajoi vastaan ja räpäytti valojaan tervehtiäkseen, kaikkihan täällä tunsivat toisensa.
Ada Pyylöniemi ja Milla Sirola
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.