Nyt olen suun­nil­leen vuo­den päi­vät lu­ke­nut Ylä-Sa­ta­kun­nan uut­ta il­met­tä. Edel­leen kai­paan muun mu­as­sa van­haa kant­ta, jos­sa oli vih­re­ää tuo­mas­sa vä­riä nyt niin mus­ta­val­koi­seen etu­si­vuun. Vih­reä toi pai­kal­lis­leh­del­le omaa maan­lä­heis­tä, rau­hal­lis­ta il­met­tä.

Li­säk­si pi­din sii­tä, et­tä ai­em­min heti si­vul­la 2 oli tär­keim­mät il­moi­tu­sa­si­at, kuo­li­nil­moi­tuk­set ja hen­gel­li­nen kir­joi­tus. Nyt ne löy­ty­vät vas­ta puo­len vä­lin jäl­keen. Jo­ten­kin "he­sa­ri­mai­sem­mak­si" muut­tui pai­kal­lis­leh­ti Ylä­ri.

Leh­ti on sil­ti mi­nul­le to­del­la tär­keä, ja luen sitä vii­koit­tain poh­joi­ses­poo­lai­ses­ta Ka­la­jär­ven kir­jas­tos­ta kä­sin. Kii­tos toi­mi­tuk­sel­le sekä hy­vää ke­vät­tä ja Ju­ma­lan siu­naus­ta kai­kil­le Ylä-Sa­ta­kun­taan!

Alex Ant­ti­la