Päi­vä koit­ti mel­ko pil­vi­se­nä. Vii­me vuo­si taas tois­ti it­se­ään. Sil­loin­han lau­an­tain päi­vä­tans­sit pe­rut­tiin juu­ri sa­tei­sen sään ta­kia. Me pu­keu­duim­me kui­ten­kin juh­la­vam­piin vaat­tei­siin ja läh­dim­me aje­le­maan koh­ti Kar­vi­an ”ci­tyä” sa­teen­var­join va­rus­tet­tui­na. Park­kee­rat­tiin au­to lä­hel­le sitä paik­kaa, jos­sa piti puo­len päi­vän ai­kaan al­kaa oh­jel­maa – kes­kus­tan kou­lun ai­da­tul­la piha-alu­eel­la. Tai­vas oli har­maa, pil­vet ma­ta­lal­la. Sa­det­ta jo tu­li­kin vä­hän tuu­len mu­ka­na. Pen­kit oli lai­tet­tu ja esiin­ty­mis­ko­ro­ke. Me roh­ke­at suo­ma­lai­set me­nim­me kat­so­maan mitä tu­le­man pi­tää. Mui­ta­kin roh­kei­ta oli saa­pu­nut pai­kal­le. Oli juu­ri saa­tu ko­kea se kuu­ma hel­le­jak­so. Mik­si sen piti juu­ri nyt lop­pua? No, Suo­men kesä on vaih­te­le­vai­nen. Ei­hän sen­tään on­nek­si sa­ta­nut lun­ta. En­sin oli­vat la­val­le tul­leet kun­nan edus­ta­jat, jot­ka pi­ti­vät sel­lai­sen asi­al­li­sen pa­nee­lin ajan­koh­tai­sis­ta. Sit­ten nuor­ten gos­pel-yh­tye Uni­va­je esiin­tyi. Vi­ron ys­tä­vyys­kun­nas­ta oli tul­lut nei­to­sia. He esit­ti­vät tans­se­ja upeis­sa juh­la-asuis­sa. Tosi kau­nis­ta lii­kun­taa.