Pe­ru­sar­voi­hi­ni kuu­luu se, et­tä min­kä teet toi­sel­le ih­mi­sel­le, sen pi­tää so­pia myös it­sel­le. En malt­ta­nut ol­la ly­hy­es­ti vas­taa­mat­ta vii­me leh­des­sä ol­lee­seen ni­mi­mer­kin Yk­si kaik­kien puo­les­ta kir­joi­tuk­seen. Kau­pun­gin­hal­li­tus on ni­mit­tä­nyt ta­lou­den so­peu­tus­ryh­män. Kuu­lun tä­hän ryh­mään ja tie­dän van­has­ta ko­ke­muk­ses­ta, et­tä ryh­män jä­se­nyys ei ai­na­kaan mi­nua mai­rit­te­le. Sii­nä mu­ka­na­o­lol­la ol­laan juu­ri kan­ta­mas­sa osal­taan vas­tuu­ta ko­ti­kau­pun­kim­me pää­tök­sen­te­on yti­mes­sä olos­ta.