En­sim­mäi­nen muis­to­ni ke­vy­es­tä polt­to­öl­jys­tä on Upo-öl­jy­ka­mii­na olo­huo­neen nur­kas­sa 1960-lu­vun lo­pul­la. Se oli pe­ri­nyt hor­min kau­niil­ta avo­ta­kal­ta, jon­ka läm­mi­tys­te­ho oli osoit­tau­tu­nut lii­an vaa­ti­mat­to­mak­si. Lä­hin­nä muis­tan öl­jyn ha­jun, kun sitä pak­ka­saa­mu­na tuo­tiin ka­nis­te­ril­la pi­hal­la ol­lees­ta tyn­ny­ris­tä. Ka­mii­nan täyt­tö­auk­ko oli suun­ni­tel­tu huo­nos­ti, ja tan­ka­tes­sa öl­jyä tah­toi ai­na läik­kyä myös vä­hän ohi. Kun tuli ka­mii­nas­sa sit­ten pa­loi ku­mis­ten, niin huus­hol­liin le­vi­si sekä läm­pöä et­tä aa­vis­tus öl­jyn kat­kua.