Parkanolaistaustaisen muotoilija Aleksi Kuokan (o.s. Perälä) haastattelumatka alkaa hyppäämällä Parkanosta Helsinkiin vievän Pendolinon kyytiin. Koomikko Ismo Leikola riimitteli vuosia sitten Meksikon pikajunan tahtiin samaista junamallista, kuinka kallista ravintolavaunussa on: puoli litraa vettä maksaa kaksi euroa.
Hintojen sijaan nyt voi keskittyä uudistettuihin ravintolavaunuihin, jotka ovat olleet liikenteessä vuodesta 2018 lähtien. Niiden ilmeen ja identiteetin on nimittäin toteuttanut muotoilutoimisto Aivan, jossa Kuokka on osakkaana. Samoin kuin VR:n Ekstra-luokan vaunujen, jotka Leikolan laulussa tunnettiin vielä business- eli ykkösluokan vaunuina.
– Saimme työn kilpailun kautta. Tehtävä oli erityisen mieluisa, koska olen ollut nuorempana töissä VR:llä.
Kilpailut ja Kuokka tuntuvat liittyvän yhteen. Opiskellessaan teolliseksi muotoilijaksi Lahden muotoiluinstituutista hän voitti ensimmäisen palkinnon Iittalan järjestämässä suunnittelukilpailussa. Ensimmäinen, vuonna 2007 myyntiin päätynyt työ oli samalle yhtiölle suunniteltu Ote-juomalasi.
Aivanin tiimiin jäsen Kuokasta tuli vuonna 9 vuotta sitten, hän on yrityksen Head of Brands and Spaces eli brändi- ja tilasuunnittelusta vastaava. Työnkuva on laajentunut teollisesta muotoilusta laajoihin brändi-, identiteetti- ja tilakonsepteihin, jossa tarvitaan monipuolista suunnitteluosaamista
– Koulussa jotkut lähtivät erikoistumaan, ja muutenkin vallalla oli ajatus erikoistumisesta. Itse olin kiinnostunut monesta, kuten tekniikasta ja kaupallisista aineista.
Kuokka kertoo hakeutuneensa muotoilutoimistoon, koska siellä voi työskennellä laaja-alaisesti. Tällöin myös yleissivistykselle ja yleismiesjantusena olemiselle on sijaa.
Kuokan viime vuosien käsialaa ovat olleet niin Stockmann Herkun uudistaminen Food Market Herkuksi, suomalaista lasimuotoilua Venetsiassa esitelleen Il Vetro Finlandese -näyttelyn ja katalogin luominen Bischofberger Collectionille, OP-pankkikonseptin ja Pohjola Sairaaloiden suunnittelu kuin Fazerin eri liiketoimintojen, kuten Fazer Leipurien tai Fazer Cafén kehittäminen.
Aivanin meriittilistalta löytyvät esimerkiksi kokeelliset, täysin mikrobien avulla kasvatetut Korvaa-kuulokkeet, Starship Techonologies -kuljetusrobotin design, Oulun Kauppakeskus Valkea, tasavallan presidentin jahti Kultaranta VIII, Fiskarsin lukuisat keittiövälineet ja maailman ensimmäinen langaton monikanavakaiutin Unmonday, jonka suunnitteleminen kesti kolme vuotta.
– Luulimme tekevämme kaiuttimen, mutta käytännössä teimmekin tietokoneen.
Poikkeuksellinen laaja-alaisuus ja kokonaisvaltainen ote muotoiluun nousivat perusteluissa esille, kun Aivanin sai vuoden 2019 Kaj Franck -palkinnon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1992 lähtien jaettu palkinto myönnettiin muotoilijaryhmälle. Aiemmin tunnustus on myönnetty esimerkiksi Oiva Toikalle, Yrjö Kukkapurolle, Vuokko Nurmesniemelle, Eero Aarniolle ja Harri Koskiselle.
– Kivaa, että huomioidaan, mutta ei palkinto muuten herätä suuria tunteita. Suunnittelulla ja muotoilulla ei ole enää samaa asemaa kuin 1950–1970-luvuilla, jolloin ala taisi olla urheilun jälkeen seuratuin Suomessa, Kuokka sanoo.
Toisaalta Aivanin ohjenuorana on juuri sankarimuotoilijamyytin ravistelu sekä yhdessä tekemisen ja ryhmätyön merkityksen korostaminen.
– Emme halua olla yksittäisiä nimimuotoilijoita, vaikka sellaisiksikin olisi voitu ryhtyä.
Kuokka korostaa muotoilijan olevan nimenomaan palvelija, ei taiteilija. Jos ei ole valmis palvelemaan asiakasta, ei muotoilutoimisto ole oikea työpaikka.
Aleksi Kuokka kuvailee muotoilun tarkoituksen olevan ajatusten ja ideoiden muuttaminen todeksi. Koska Aivanin projektit ovat niin monipuolisia, voisi kuvitella tyhjän paperin kammon iskevän töiden alkuvaiheessa.
Kuokan mukaan ideoista ei kuitenkaan ole niukkuutta, vaan ajasta viedä niitä eteenpäin.
– Jokaisen asian voi ratkaista sadalla eri tavalla, ja vaikeinta on löytää niistä oikea ja paras. Työn ydin on todellisen ongelman ymmärtäminen ja kysymyksen muotoilu oikeaksi ratkaisuksi. Pitää olla hyvä ajattelija, että voi olla hyvä muotoilija.
Ajattelun jälkeen edessä on käsien laittaminen saveen eli ideoiden testaaminen ja kehittäminen käytännössä. Aivanin toimistolla on oma paja, jossa pääsee halutessaan vaikkapa hitsaamaan.
Kuokan on pitänyt opetella uran varrella paljon uusia taitoja. Hän ei ollut koskaan tehnyt videoita, kun sellaista piti alkaa kuvata Iittalalle. Ensimmäisen päivän tulos oli, ettei mikään onnistunut. Oppimisprosessin jälkeen syntynyt video oli sitten Iittalan katsotuin.
– Pitää vain alkaa tehdä ja luottaa omaan näkemykseen. Perustaitoja voi venyttää moneen suuntaan.
Parkanon lukiosta vuonna 1997 ylioppilaaksi kirjoittanut Kuokka sanoo, että pikkukaupunkien lukiolaisilla saattaa olla turhaan huono itsetunto ja alemmuuskompleksi maailmalle ponnistaessa – tai ainakin hän kertoo näin olleen omalla kohdalla.
Lähtökohtaisesti isompien kaupunkien tiettyyn alaan painotetuista lukioista valmistuneet eivät ole yhtään sen parempia. Itseluottamus voi olla jopa katteetonta.
– Anttilan Juha oli aikanaan hyvä esikuva. Mietin, että lukiossa voisi olla valinnaisena jotain muotoiluun liittyvää. Esimerkiksi sellainen kurssi, jossa suunniteltaisiin jokin esine.
Laura Jokisalo
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.