– Kihniö 100 -juhlavuoden tunnuksena voisi olla ”Yhdessä”.
Näin pohti kunnanvaltuuston puheenjohtaja Petteri Wiinamäki uudenvuodenpäivänä vietetyn juhlavuoden avajaistilaisuuden puheenvuorossaan. Hän korosti, että vuodesta saadaan tehtyä kaikkien juhla puhaltamalla yhteen hiileen niin nyt kuin jatkossa.
Wiinamäki totesi, ettei Kihniön itsenäisyys ole itsestäänselvyys. Kaikkia olemassa olevia etuja, saavutuksia ja palveluja ei välttämättä pystytä tulevaisuudessa takaamaan, koska kunnan asukasluku laskee nopeasti ja väestöpohjan rakenne muuttuu. Verotulotkin kapenevat ja alijäämä olisi silti kurottava kiinni.
– Tietysti paljon mieluisampaa olisi vain voida luottaa siihen, ettei meitä uhkaa mikään.
Wiinamäki korosti kunnan säilymisen itsenäisenä vaativan suhtautumista asioihin ja päätöksiin. Asiat pitäisi hoitaa yhteistyöllä, sopimalla ja sopeutumisella niin, että kunnan tulevaisuus olisi vielä vuonna 2025 kuntastrategian mukainen.
– Strategian tahto on, että Kihniö on turvallinen ja viihtyisä paikka asua ja yrittää. Meillä on laadukkaat palvelut ja runsaat harrastusmahdollisuudet.
Strategian mukaista on myös tarjota kuntalaisille mahdollisuus väljään asumiseen lähellä kaunista luontoa, kannustaa ja tukea yrittäjyyttä sekä pitää huolta vanhuksista, lapsista – ja aivan jokaisesta. Wiinamäki sanoi kausiasukkaiden olevan Kihniön vahvuus.
– Haluamme elinvoiman lisääntyvän, ja siksi markkinoimme kuntaamme aktiivisesti. Kihniö 100 -tapahtumatkin ovat osa tätä.
Koulutus tärkeää ennen ja nyt
Sivistystoimenjohtaja, yhtenäiskoulun rehtori Matti Sillanpää kertoi varsinaisessa juhlapuheessa Kihniön luottamushenkilöiden pitäneen koulutusta tärkeänä jo kunnan historian alussa. Nykyäänkin on varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen annettu riittävät resurssit.
Sillanpää sanoi, että koko Suomen ja Kihniön itsenäisyyden ajan kunnassa on voinut käydä koulua, vaikka esimerkiksi vuoden 1921 oppivelvollisuuslain toteuttaminen oli vähävaraiselle kunnalle iso ponnistus.
– Jo tuolloin Kihniössä nähtiin oppivelvollisuuden merkitys. Joskin lain tultua voimaan eli pitkään käsitys, että luku- ja kirjoitustaito riittäisivät. Muu koulutus oli ajan haaskausta.
Toki lasten elämä oli kunnan itsenäistymisen aikaan kuin toisesta maailmasta. Sillanpää luetteli, että lapsilta sekä odotettiin enemmän että heihin luotettiin enemmän. Lapset tekivät vaativia kotitöitä, ja töihin mentiin nuorena. Talot ja asunnot olivat pieniä, ruoasta oli pulaa, sisaruksia oli paljon, kulkutaudit jylläsivät ja ennen aikuisikää moni oli menettänyt ainakin toisen vanhemmistaan.
Vanhemmat kuitenkin rakastivat lapsiaan, kuten tänäkin päivänä.
– Paljon käydään keskustelua siitä, miten nykyajan lapset käyttäytyvät. Kun on seurannut Kihniön oppilaita, on ollut mukava huomata, että melkein poikkeuksetta vierailta tullut palaute on positiivista.
Mitä on, ei mitä puuttuu
Sillanpää nosti puheessaan esille myös kiitollisuuden nyt olemassa olevista asioista. Pitäisi keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä puuttuu. Jos keskittyy puutteisiin, kadottaa kyvyn olla kiitollinen, ja saadut lahjat muuttuvat ensin itsestäänselvyyksiksi, sitten oikeuksiksi ja lopulta vaatimuksiksi.
Muistutukseksi Sillanpää totesi Kihniön kylänraitin olleen kovin erilainen vuonna 1920 kuin vuonna 2020. Ei ollut sähköä, ei puhelimia, ei autoja tai traktoreita, eikä päällystetty teitä tai jalkakäytäviä. Kunnanlääkäri ja apteekki saatiin Kihniöön vuonna 1946 ja sairaala vuonna 1949.
– Kihniössä ei ole kaikkea. Tai oikeastaan meillä on ihan kaikkea. Kihniö on lintukoto verrattuna moneen muuhun maailmankolkkaan. Voisiko näin juhlavuonna opetella olemaan läsnä ja elämään tässä ja nyt, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa?
Laura Jokisalo
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.