Luo­vuin noin puo­li vuot­ta sit­ten au­tos­ta­ni, jon­ka kans­sa yh­teis­tä mat­kaa tai­toim­me seit­se­män vuot­ta. Per­hee­seem­me jäi edel­leen au­to, mut­ta olen kui­ten­kin kul­ke­nut ly­hy­et mat­ka­ni kä­vel­len. Au­toi­luun ver­rat­ta­es­sa kä­ve­lys­sä on lä­hes yk­si­no­maan hy­viä puo­lia: lii­kun­ta on ai­na hy­väk­si, rai­tis il­ma vir­kis­tää ja saat­taa­pa vä­lil­lä kuul­la myös lin­nun­lau­lua tai tuu­len hei­lut­ta­mien leh­tien hil­jais­ta ka­hi­naa.