Puumilan Paaer-näyttelyssä esillä olevia vaakunaluonnoksia.
Laura Jokisalo
Parkanon vaakuna on tunnetusti Germund Paaerin käsialaa. Läheltä piti, ettei Paaerin ja tämän pojan Heikin suunnittelemista ehdotuksista valittu mieleistä Kihniönkin vaakunaksi. Tai läheltä ja läheltä – vaakunan valintaan meni kymmenisen vuotta.
Kunnanvaltuusto ja -hallitus esittivät, että Kihniön 30-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1950 pitäisi nostaa esille vaakunan hyväksymistä koskevat asiat. Niinpä Paaer vanhempi ja nuorempi luonnostelivat useita eri vaihtoehtoja, joista hallitus valitsi kaksi käsittelyyn. Toisen aiheena oli teeri, toisen tervahauta.
Valtuusto päätti 11. kesäkuuta 1950, että Kihniölle sopisi eritoten tervahauta. Niinpä aihetta alettiin työstää yhdessä Paaerin ja Maalaiskuntien vaakunatoimikunnan kanssa. Tässä vaiheessa vaakunaseikkailua kyseessä on tosin oltava Heikki Paaer, sillä Germund Paaer kuoli 29. toukokuuta 1950 eli pari viikkoa ennen valtuuston kokousta.
Lopulta tervahauta koettiin liian vaikeaksi aiheeksi, jolle oli hankala löytää heraldista muotoa. Toisaalta sama aihe alkoi yleistyä Kainuun vaakunoissa.
Vaakuna-asiaa siirrettiin aina vuoteen 1960, jolloin kunnanhallitus julisti yleisen kilpailun. Kilpailuun tuli 32 lähetystä, jotka sisälsivät yhteensä 69 ehdotusta.
Saman vuoden toukokuussa erillinen palkintolautakunta antoi ensimmäisen palkinnon Olof Erikssonille, joka suunnitteli urallaan yli 100 kunnanvaakunaa. Voittoisa ehdotus oli ”Tervanpolttoa”, ja selityksen mukaan vaakunan kultakentässä olisi ollut 10 mustaa pisaraa aseteltuna 3+2+3+2.
Toiseksi tuli Toivo Vuorelan ”Plankkusahat” (sinikentässä kaksi kultaista, alapuolelta sahakoroista palkkia) ja kolmanneksi A. Liuksialan ”Tervanpoltto ja metsäpaloja” (kultakentässä musta paalu, jonka molemmilta laidoilta nousee kolme punaista paaluttaista kolmikärkistä liekkiä).
Näiden lisäksi lunastettiin Aake Kaarnaman ”Vuoluraudat” ja konttoripäällikkö Gustaf von Numersin ”Salomaiden rauha”, jonka kultakentässä olisi ollut kolme mustaa punahelttaista teerenpäätä ryhmiteltynä 2:1.
Kunnanhallitus ei ollut samaa mieltä palkintolautakunnan kanssa, vaan se suositteli ”Salomaiden rauhaa” vaakunaksi. Toiseksi vaihtoehdoksi hallitus nosti ”Plankkusahat”.
Tosin Ylä-Satakunnan uutisen mukaan hallitus ei ollut asiassa yksimielinen. Kuten ei sitten ollut myöskään 29. kesäkuuta kokoontunut valtuusto, joka valitsi parhaimmaksi ja soveliaimmaksi vaakunaksi ”Plankkusahat”. Tämä Vuorelan ehdotus oli Maalaiskuntien vaakunatoimikunnankin suositus. Lopulta sisäasiainministeriö vahvisti valtuuston valinnan kunnanvaakunaksi 10. lokakuuta 1960.
Kihniön vaakuna ei ollut ainoa Germund Paaerin työ, joka jäi niin sanotusti pöydälle. Paaer suunnitteli 1930-luvulla valtioneuvoston asettaman komitean toimeksiannosta Suomelle suuren vaakunan, jossa leijonavaakunaa kannattelee kaksi karhua. Ehdotusta ei otettu koskaan käyttöön.
Laura Jokisalo
Taustatiedot: Kihniön kirjaston kotiseutukokoelma, Ylä-Satakunnan arkisto
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.