Suu­ri osa Ylä-Sa­ta­kun­nas­ta on nuo­li­hau­kal­le so­pi­vaa ym­pä­ris­töä. Laji pe­sii kor­keis­sa män­ni­köis­sä ve­sis­tö­jen ja soi­den lä­hei­syy­des­sä. Kult­tuu­riym­pä­ris­tö­ä­kään se ei kar­ta, jos so­pi­va pe­si­mä­puu löy­tyy, mut­ta nuo­li­hauk­ka ei ole var­si­nai­ses­ti kau­pun­ki­lais­tu­nut ku­ten esi­mer­kik­si se­pel­kyyh­ky.