Il­mas­sa oli juh­lan tun­tua. Ja mik­sei oli­si ol­lut­kin. Ei­hän nyt ol­lut ihan ta­val­li­nen ke­vät­juh­la ja yli­op­pi­lait­ten la­kit­ta­mi­nen. Par­ka­noon oli tänä vuon­na saa­tu en­nä­tys­mää­rä yli­op­pi­lai­ta ja myös en­nä­tys­mää­rä 6:n lau­da­tu­rin kir­joit­ta­jia. Sii­nä he nyt is­tui­vat, la­kit sy­lis­sä odot­ta­en het­keä, jol­loin voi­si­vat pis­tää sen pää­hän­sä. Mut­ta en­sin kuu­lui asi­aan tut­tu su­vi­vir­si, jon­ka tut­tu­ja sä­kei­tä kruu­na­si en­sim­mäi­nen to­del­li­nen ke­sä­päi­vä.