Lähetä oma kirjoituksesi sähköpostitse toimittajat@ylasatakunta.fi. Kirjoita napakasti.
Kihniön, Parkanon ja Karvian maisemassa on arpia, jotka eivät parane itsestään. Puhun ränsistyneistä, hylätyistä rakennuksista – autiotaloista – jotka seisovat pihoillaan vuodesta toiseen rikkaruohottuen ja vähitellen romahtaen. Moni meistä on varmasti miettinyt, miksi kunta ei puutu peliin ja määrää näitä vaarallisia rumiluksia purettavaksi. Onko todella niin, että ainoa tapa päästä eroon autiotalosta on odottaa (ja toivoa), että se palaa?
Vastaus: nykyinen systeemi tekee puuttumisesta kunnille erittäin kallista ja hankalaa.
Ongelman laajuutta on vaikea mitata tarkasti, sillä virallista rekisteriä ei ole. Arvioiden mukaan Kihniön, Parkanon ja Karvian alueella voi kuitenkin olla yhteensä jopa toista sataa potentiaalisesti ongelmallista, pitkään tyhjillään ollutta rakennusta. Vaikka jokainen tapaus on yksilöllinen, ne jakavat yhteisen piirteen: ne heikentävät ympäristön viihtyisyyttä, laskevat naapurikiinteistöjen arvoa ja pahimmillaan aiheuttavat todellisen turvallisuusriskin esimerkiksi leikkiville lapsille.
Miksi kunnan viranomaisen kädet ovat sitten sidotut?
Laki lähtee siitä, että vastuu rakennuksesta on aina sen omistajalla. Kunnan rooli on valvoa, että omistaja hoitaa velvollisuutensa. Jos rakennus on siivoton tai rumentaa ympäristöä, kunta voi antaa korjaus- tai siistimismääräyksen. Varsinainen purkumääräys voidaan kuitenkin antaa vastoin omistajan tahtoa vain, jos rakennuksesta on "ilmeistä vaaraa turvallisuudelle". Tämä kynnys on erittäin korkea. Pelkkä ränsistynyt ulkonäkö tai romahtamispisteessä oleva ulkorakennus ei usein riitä.
Tammikuussa 2025 voimaan tullut uusi rakentamislaki hieman helpottaa purkulupien myöntämistä taantuvilla seuduilla, mutta se auttaa lähinnä halukkaita omistajia. Se ei anna kunnalle uusia työkaluja puuttua tilanteeseen, jossa omistaja on passiivinen, varaton tai tavoittamattomissa.
Ongelman ydin piilee kuitenkin rahassa ja byrokratiassa. Kun kunta antaa omistajalle määräyksen, mutta mitään ei tapahdu, sillä on kaksi keinoa pakottaa omistajaa toimimaan: uhkasakko tai teettämisuhka. Molemmat vaihtoehdot ajavat kunnan hankaluuksiin.
Jos kunta asettaa uhkasakon ja omistaja ei sitäkään maksa, sakko menee perintään. Mutta perinnällä saadut rahat tilitetään valtiolle. Kunta, joka on tehnyt kaiken työn – tarkastukset, lausunnot, päätökset ja paperisodan – ei saa senttiäkään, vaan jää maksamaan itse kaikki prosessista aiheutuneet kulut. Uhkasakon käyttäminen on kunnalle siis aina taloudellisesti tappiollinen hanke. Mikä kannustin kunnalla on käynnistää kallis prosessi, jonka ainoa hyötyjä on valtion kassa?
Toinen vaihtoehto, teettämisuhka, on vielä riskialttiimpi. Tässä mallissa kunta uhkaa teettää purkutyön omistajan laskuun. Jos omistaja ei toimi, kunta tilaa ja maksaa purku-urakan, joka voi maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Tämän jälkeen kunta yrittää periä kuluja omistajalta. Jos omistaja on varaton perikunta tai yksityishenkilö, jolla ei ole mitään tuloja, kunta ei saa rahojaan koskaan takaisin. Pienelle kunnalle tällainen kymmenien tuhansien eurojen tappio on merkittävä isku budjettiin. Riski on liian suuri.
Tämä järjestelmä luo voimakkaan kannustimen olla tekemättä mitään. On helpompaa ja taloudellisesti turvallisempaa katsella vierestä rakennusten lahoamista kuin lähteä mukaan hallinnolliseen ja taloudelliseen uhkapeliin Kun viralliset keinot on tehty näin tehottomiksi, ongelma poistuu usein vasta, kun rakennus tuhoutuu esimerkiksi tulipalossa, jonka jälkeen se on pakko purkaa turvallisuussyistä.
Tilanne ei ole kestävällä pohjalla. Kuntamme tarvitsevat todellisia työkaluja, eivät taloudellisia ansoja. Ratkaisu ei löydy Parkanon, Kihniön tai Karvian hallinnosta, vaan eduskunnasta. Lainsäätäjien on korjattava tämä järjestelmän selkeä valuvika.
Kaksi helppoa korjausliikettä olisi:
Uhkasakot kunnille: Muutetaan lakia siten, että kunnan määräämät ja perimät uhkasakot tilitetään valtion sijaan kunnalle itselleen. Tämä kattaisi prosessin kuluja ja loisi aitoa kannustinta valvoa rakennuskannan kuntoa.
Tukea teettämisuhkaan: Luodaan valtion tukimekanismi tai rahasto, josta kunnat voisivat hakea korvausta teettämisuhan kuluista, mikäli niitä ei saada perittyä maksukyvyttömältä omistajalta. Tämä poistaisi kunnilta kohtuuttoman taloudellisen riskin.
Miksi antaisimme arvokkaan maiseman arpeutua vain siksi, että lainsäädäntö on huono? Huomenta kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen!
Jaakko Rytilä
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.