Vii­me syk­sy­nä tuli täy­teen 25 vuot­ta sii­tä, kun aloi­tin re­port­te­ri­na kun­nal­li­sen pää­tök­sen­te­on seu­ran­nan.

Olin jo­tain 5-vuo­ti­as, kun ihai­lin naa­pu­rin­po­jan ak­vaa­ri­o­ta. Se oli ar­vi­ol­ta vii­den lit­ran ko­koi­nen pyö­reä pal­lo, jos­sa oli mil­joo­na­ka­lo­ja. Nii­tä sai bon­gail­la ve­des­tä, joka oli sa­me­aa ja rus­ke­aa kuin ku­ra­lä­tä­kös­sä, jo­ten vain lä­hel­le la­sia tu­le­van ka­lan saat­toi näh­dä.

Pir­han maa­nan­tain val­tuus­to­se­mi­naa­ri oli kiin­nos­ta­vaa kuul­ta­vaa. Use­am­pi­kin alu­e­val­tuu­tet­tu ky­se­li, mis­sä on teh­ty pää­tös, jon­ka mu­kaan ikäih­mis­ten päi­vä­toi­min­ta muu­te­taan etä­päi­vä­toi­min­nak­si. Vas­taus on, et­tä alu­e­val­tuus­tos­sa 17. jou­lu­kuu­ta.

Sama toi­mii toi­sin­kin päin. Se tuli sel­väk­si, kun mart­to­jen pää­kont­to­ri tie­dot­ti tar­joi­le­van­sa täs­te­des ti­lai­suuk­sis­saan vain kas­vis­ruo­kaa. Täs­tä seu­ran­nut­ta some- ja ylei­sö­no­sas­to­kir­joit­te­lua lu­kies­sa­ni mie­tin, olen­ko ai­noa, jota Mart­ta­liit­to ei ole kut­su­nut syö­mään. Vai mik­si niin moni ot­ti Mart­ta­lii­ton il­moi­tuk­sen hen­ki­lö­koh­tai­se­na louk­kauk­se­na?

Kun­nal­li­sen de­mok­ra­ti­an kan­nal­ta tu­le­va va­pun­päi­vä on mer­kit­tä­vä virs­tan­pyl­väs. Tu­lee ku­lu­neek­si vuo­si­kym­men sii­tä, kun ny­kyi­nen kun­ta­la­ki tuli voi­maan.

Kih­ni­ös­tä ko­toi­sin ole­va­na mi­nua kai­ve­lee se, et­tei kun­nas­sa ole Kih­ni­ön­jär­veä. Ei, vaik­ka Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen yl­lä­pi­tä­män Jär­vi-wi­kin mu­kaan Kih­niö on Ylä-Sa­ta­kun­nan alu­een yk­kö­nen, mitä tu­lee si­sä­ve­sien osuu­teen paik­ka­kun­nan pin­ta-alas­ta.

Kun 17-vuo­ti­as Kyl­lik­ki Saa­ri ka­to­si tou­ko­kuus­sa 1953 ja löy­tyi vii­si kuu­kaut­ta myö­hem­min mur­hat­tu­na ja suo­hon hau­dat­tu­na, syn­tyi le­gen­da. Suo­mes­sa on tus­kin mon­ta var­sin­kaan iä­käs­tä ih­mis­tä, joka ei oli­si kuul­lut täs­tä Iso­jo­el­la ta­pah­tu­nees­ta hen­ki­ri­kok­ses­ta. Hy­vin mo­nel­la on myös mie­li­pi­de sii­tä, kuka Kyl­li­kin sur­ma­si.

Edes­sä on de­mok­ra­ti­an ja vai­kut­ta­mi­sen su­per­ke­vät, kun vaa­li­tais­toa käy­dään niin pi­tä­jien kuin etäi­sek­si li­pu­nei­den hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den val­tuus­to­pai­kois­ta. Ja kun vaa­lit on käy­ty, jat­kuu tais­to vie­lä luot­ta­mus­paik­ko­jen ja­ka­mi­sen mer­keis­sä.

Kih­ni­ön vii­mei­nen kom­mu­nis­ti Han­nu Ti­ai­nen ylit­ti ke­vy­es­ti Hel­sin­gin Sa­no­mien uu­tis­kyn­nyk­sen kir­joit­ta­mal­la Aa­mu­leh­den ylei­sö­no­sas­toon nä­ke­myk­si­ään Suo­men tur­val­li­suus­po­li­tii­kas­ta. Teks­tin ydin oli, et­tä val­ti­o­joh­to on syyt­tä suot­ta kiu­san­nut Ve­nä­jää ja so­ta­kiih­kos­saan vie­nyt maam­me Na­ton jä­se­nek­si. It­se en vä­hek­syi­si Vla­di­mir Pu­ti­nin an­si­oi­ta täs­sä pro­ses­sis­sa. Hyök­käys Uk­rai­naan ja maan jär­jes­tel­mäl­li­nen tu­ho­a­mi­nen riit­ti kyl­lä kään­tä­mään suo­ma­lai­set Nato-jä­se­nyy­den kan­nal­le.

Tär­kein ja ar­vos­te­tuin. Jou­lu­kuun puo­li­vä­lis­sä jul­kais­tun Kun­ta­lii­ton Kun­ta­lais­tut­ki­mus 2024:n mu­kaan kir­jas­tot ovat sel­väs­ti ylei­sim­min käy­tet­ty ja par­haat ar­vi­ot saa­nut kun­ta­pal­ve­lu.

Mar­ras­kuun lo­pul­ta al­ka­en Mai­nos­te­le­vi­si­on vä­li­tyk­sel­lä on voi­nut seu­ra­ta Konf­lik­ti-te­le­vi­si­o­sar­jaa, jos­sa tun­nuk­set­to­mat vie­raan val­lan edus­ta­jat val­taa­vat Han­ko­nie­men. Sar­jas­sa näh­dään näyt­tä­vä koh­taus, jos­sa Puo­lus­tus­voi­main eri­kois­jou­kot ot­ta­vat hal­tuun roro-aluk­sen Itä­me­rel­lä.

Niin kau­an kuin it­se muis­tan, olen ai­na pi­tä­nyt eri­tyi­sen pal­jon jou­lun ja uu­den vuo­den vä­li­ses­tä ajas­ta eli vä­li­päi­vis­tä. Ei sil­lä, et­tä mi­nul­la mi­tään it­se juh­la­päi­vi­ä­kään vas­taan oli­si, päin­vas­toin. Sii­tä huo­li­mat­ta juu­ri vä­li­päi­viin liit­tyy erään­lai­nen ren­tous ja huo­let­to­muus ver­rat­tu­na jou­lun ja uu­den vuo­den ns. pa­kol­li­siin ku­vi­oi­hin.

Jou­tuu te­ke­mään vä­hän työ­tä, et­tä mies­puo­li­sel­le he­vi­lau­la­jal­le teh­ty kap­pa­le saa­daan so­pi­maan kirk­kaal­le nai­sää­nel­le.

Saa­ra, Jar­mo ja An­nik­ki. Ta­val­li­sen kuu­loi­sia ni­miä yh­dis­tää se, et­tä heil­tä jo­kai­sel­ta on hui­jat­tu ra­haa.

Par­ka­non uu­si kant­to­ri Pek­ka Lu­mio sa­noi Ylä-Sa­ta­kun­nan haas­tat­te­lus­sa, et­tä kris­til­li­ses­sä vih­ki­mi­ses­sä kir­kos­sa esi­te­tään mu­siik­kia, joka on so­pu­soin­nus­sa kris­ti­nus­kon sa­no­man kans­sa. Näin var­mas­ti on. Mi­nua on kui­ten­kin ai­na as­kar­rut­ta­nut, mis­tä tä­män sopu- tai mah­dol­li­sen rii­ta­soin­nun tun­nis­taa.