Per­hee­seem­me tuli puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten pu­nai­nen pit­kä­kar­vai­nen kää­pi­ö­mäy­rä­koi­ra ni­mel­tään Jalo. Aluk­si se oli kä­teen so­pi­va, nyt se on kai­na­los­sa kan­net­ta­va.

Kar­via-Päi­vät on pit­kän vii­kon­lo­pun ta­pah­tu­ma­ko­ko­nai­suus, jos­sa nä­ky­vim­piä asi­oi­ta ovat ava­jais­kul­kue ja mark­ki­na­päi­vä. Se on – ku­ten muut­kin kar­vi­a­lai­set kau­si­ta­pah­tu­mat – koko paik­ka­kun­taa osal­lis­ta­va ko­ko­nai­suus, jo­hon kuu­luu mark­ki­noi­den li­säk­si aa­mus­ta aa­mu­yö­hön ret­kiä, kil­pai­lu­ja, näyt­te­lyi­tä, kon­sert­te­ja ja esi­tyk­siä, joi­ta yri­tyk­set ja yh­dis­tyk­set in­nos­tu­vat jär­jes­tä­mään. Kar­vi­as­sa – jos­sa ta­pah­tu­ma nyt on täm­möi­nen kuin ai­na en­nen­kin – ei vält­tä­mät­tä näh­dä, mikä Kar­via-Päi­vät on. Mie­les­tä­ni pa­ras ter­mi ku­vaa­maan Kar­via-Päi­viä on fes­ti­vaa­li, eng­lan­nik­si Kar­via Fes­ti­val.

24. elo­kuu­ta ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö täyt­tää 74 vuot­ta. Merk­ki­päi­vän lä­hes­ty­es­sä mie­tin, mil­lai­si­na vuo­si­na hän on­kaan ol­lut pre­si­dent­tim­me. Sit­ten muis­tin, et­tä pre­si­dent­tiy­ten­sä al­ku­tai­pa­leel­la Nii­nis­tö an­toi kas­vot nuo­ri­son pa­hoin­voin­tia eh­käi­se­väl­le Ihan ta­val­li­sia asi­oi­ta -kam­pan­jal­le.

Ha­lu­ai­sit­ko neu­vo­ja ja tu­kea omaan liik­ku­mi­seen? Olet eh­kä aja­tel­lut aloit­ta­va­si liik­ku­mi­sen, mut­ta et tie­dä mi­ten pää­si­sit al­kuun? Olit sit­ten min­kä ikäi­nen tai mis­sä elä­män­ti­lan­tees­sa ta­han­sa, voit ai­na aloit­taa liik­ku­mi­sen. Kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä!

Kar­vi­an kap­pa­lai­se­na 1800-lu­vun alus­sa toi­mi Jo­han Lin­de­löf. Hän oli läh­te­nyt Tai­vas­sa­los­ta maan­vil­je­li­jä­per­hees­tä Tur­kuun opis­ke­le­maan pa­pik­si. Kar­vi­as­sa Jo­ha­nil­le ja hä­nen vai­mol­leen An­nal­le syn­tyi kak­si poi­kaa, jois­ta Lo­renz läh­ti Hel­sin­gin yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan ma­te­ma­tiik­kaa. Hä­nes­tä tuli ma­te­ma­tii­kan pro­fes­so­ri ja sit­tem­min myös Hel­sin­gin yli­o­pis­ton reh­to­ri.

Ja nyt ka­me­ra­kin toi­mii… Hei, se on Vii­ta­lan Jaak­ko täs­sä. Sel­la­sel­la ki­val­la asi­al­la lä­hin kir­joit­te­lem­maan, et­tä nyt on mah­dol­lis­ta pääs­tä lu­ke­maan ko­lum­ne­ja­ni täs­tä leh­des­tä. Tut­tu jul­kai­su, jon­ka pii­ris­sä minä olen jo yli 40 vuot­ta elä­nyt. Ny­ky­ään to­sin luen pa­pe­ri­leh­teä lä­hin­nä isä­ni luo­na Kar­vi­as­sa, siel­lä per­hei­ne­ni käy­des­sä. Tääl­lä ko­to­na Noor­mar­kus­sa olen sen si­jaan kir­joi­tel­lut ai­ka pal­jon – myös Ylä-Sa­ta­kun­taan blo­ge­ja.

Niin – ja van­ha jou­taa men­nä sen tien. Tu­han­nes­ti hel­pom­paa on pur­kaa, ka­dot­taa, hä­vit­tää koh­de, jos ver­ra­taan taan­noi­seen vai­vaan, jol­la se on ai­ka­naan ra­ken­net­tu!

Kar­vi­aan kuu­luu hy­vää ja täl­lä het­kel­lä vi­reil­lä on laa­ja-alai­nen te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Vuo­sia olem­me jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti so­peut­ta­neet ta­lout­ta tu­le­viin haas­tei­siin ja sa­mal­la pi­tä­neet mie­les­sä, et­tä ke­hit­tä­mi­seen pi­tää kui­ten­kin jää­dä re­surs­se­ja.