Niina Kivioja
Vuodenaikojen kierto osoittaa meille ehkä parhaimmalla tavalla sen, mistä ylösnousemuksessa ja kuoleman voittavassa elämässä on kyse. Nyt syksyn alussa voidaan seurata, kuinka lehdet alkavat tippua, kesän vehreys kadota ja talvi tehdä tuloaan. Mutta samalla tiedämme, että keväällä lehdet kasvavat jälleen ja vehreys palaa.
Kotoisessa kirkkovuosikalenterissa kirkastussunnuntai osuu useimmiten heinäkuulle ja joka tapauksessa kesään, vuoden aurinkoiseen ja lämpimään vaiheeseen. Katsoessa pilvettömältä taivaalta paistavaan aurinkoon voi saada jonkinlaisen ajatuksen siitä kirkkaudesta, mitä Kristus hohti opetuslasten silmissä noustuaan vuorelle. Vaikka aurinkokin kalpenee Jumalan kirkkauden rinnalla.
Rippileiri eli rippikoulun lähijakso leirimuotoisena on mielenkiintoinen keksintö. Olemme tottuneet siihen, mutta mitä jos rippikoulu ja rippileiri keksittäisiin vasta nyt? Mitenhän siihen suhtauduttaisiin? Siis siihen, jos seurakunnista vain yhtäkkiä ilmoitettaisiin, että viemme nämä 15-vuotiaat nuoret viikoksi metsään ja puhumme heille Jeesuksesta? Noh, vähän liioitellusti sanottu, mutta voisi aiheuttaa hämmennystä.
Jokaiselle vanhemmalle on luultavasti tuttu tilanne, jossa pyytää lasta auttamaan ja vastauksena on aina niin reipas ”joojoo, kohta". Välttämättä mitään ei kuitenkaan tapahdu, ennen kuin pyyntö on esitetty useamman kerran. Eikä välttämättä sittenkään. Joskus taas tapahtuu yllätyksiä ja vaikka pyyntöön vastattaisiinkin ”en mä jaksais”, saa kuitenkin avun. Tällaista toimintaa tarvittaisiinkin enemmänkin ihmisten kesken. Vaikka ei aina jaksaisikaan, osaisi silti arvostaa toista, tehdä oikein ja auttaa.
Entä kuilu uskon ja uskonnon välillä. Uskonto askartelee ihmisen turmeltuneen luonnon kanssa, panee sen kilvoittelemaan, yrittää pyhittää sitä sillä tasolla. Elävä usko sanoo Paavalin lailla: "En elä enää minä, vaan Kristus elää minussa." Emme voi kuitenkaan irrottautua Jumalan sanasta ja kuunnella sydämemme ääntä, silloin uskomme perustuu inhimilliseksi uskoksi ja haaveiluksi.
Tämä maailma tarjoaa monenlaisia teitä kuljettavaksi. Paljon kuulee sanottavan, että kaikki uskonnot vievät saman Jumalan luo. Ja että saisit itse valita, mikä sopii sinulle parhaiten ja harjoittaa sitä uskontoa. Onko sillä väliä mihin uskoo? Miksi juuri Jeesus?
"Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan, ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.
Kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä olemme ajan ja ikuisuuden arvoituksen äärellä. Ihmiselämän eri vaiheissa ihmettelee usein ajan kulua. Mielessä on kysymys: ”Onko siitäkin tapauksesta kulunut jo niin kauan aikaa?” Kihniön seurakuntaa olen palvellut määräaikaisena kirkkoherrana tällä hetkellä kahden vuoden ajan ja voin vain todeta, kuinka nopeasti aika on kulunut.
Ajankohdan evankeliumitekstissä (Matt. 5:13–16) puhutaan suolasta ja valosta. Jeesus sanoo opetuslapsilleen ”te olette maan suola ja maailman valo”. Hän ei sano, että heidän tulee tulla sellaisiksi, vaan he ovat sitä jo.
Lars Stenbäckin sanoittama virsi 288, Silmäisi eteen Jeesus, on suomalaisen hengellisen runouden klassikko. Se oli alun perin osa runosarjaa Sointuja ja ilmestyi pietistisessä viikkolehdessä Evangeliskt Veckoblad 23.9.1839.
Kerran eräs saarnamies huusi suuren kaupungin torialueella osoittaen maassa olevaa isoa hattua: ”Se elää, se elää.” Uteliaat ihmiset kerääntyivät katsomaan, mistä on kysymys. Hetken päästä saarnamies nosti hatun maasta, ja sen alta paljastui Raamattu. Voimme ajatella, että keino saada ihmiset paikalle oli erikoinen, mutta viesti oli ja on totta, Raamattu elää.
Laskiaissunnuntaista alkaa laskeutuminen tuhkakeskiviikon kautta pääsiäistä edeltävään paastoon. Paastonaika tarkoittaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aikaa.
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.